Sivut

28.2.2015

Pieni konjakinvärinen olkalaukku






Kierrätettyä kauniin konjakkista, unelmanpehmeäksi kulunutta nahkaa ja tarkkaan varjeltua, käsin virkattua perintölakanan reunapitsiä. Lisäksi metallihampainen vetoketju, ja kaikki mitä tarvitaan, on tässä.



Laukku, jonne mahtuu kaikki tarpeellinen, eikä yhtään ylimääräistä. Sisällä muutama tasku ja lokerikko, jotta puhelin välttyisi naarmuilta ja pankkikortti ei sotkeutuisi avaimiin. Toimii pitsillä tai ilman, ja vanhat kulutuksen aiheuttamat jäljet tekevät siitä niin kovin kauniin. Kestosuosikki jo nyt!

15.2.2015

Siksak



Jumittaa. Inspraatiota ja innostusta löytyy jos johonkin suuntaan, puuhaa riittäisi vaikka muille jakaa. Toteutus kuitenkin jumittaa. Yksi iso ja inspiroiva tavoite on Project 333, jonka aion toteuttaa vielä tämän vuoden aikana. Sitä ennen pitäisi kuitenkin kartoittaa omaa pukeutumistaan, miettiä ja pohtia tarpeita, sitä, mitä vaatetukseltaan haluaa. Iso ja hankalaltakin tuntuva asia on työpukeutuminen - rentoa ja joustavaa on oltava, mutta samalla haluaisin jujua, mielenkiintoisuutta ja siisteyttä. Samalla olen valmis työntämään verkkarit, tuulipuvun housut sekä tavalliset hupparit ja  t-paidat roskikseen! Jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä takataskussa etenkin housujen suhteen, kuulisin mielelläni lisää. Alan olla jo siinä määrin epätoivoinen, että pian marssin paikalliseen ketjuliikkeeseen ja hankin pelkkiä jumppatrikoolegginssejä työhousuiksi - eipähän tule polvipusseja, kulumaa tai edes haalistumia! Kuvassa näkyvät siksak-leggarit eivät varsinaisesti auta tilannetta pätkääkään, niin ihanat kuin ovatkin, mutta tulipahan ommeltua. Epätoivosta kielii myös ponnari, joka on vuosien jumittamisen jälkeen muuttanut niskasta takaraivolle. Miten niin nuhjuinen olo pitkän ja pimeän talven jälkeen?! 


14.2.2015

Ystäville





Ystäville. Lähelle ja kauas, uusille ja vanhoille, ikivanhoillekin, joiden kanssa on tunnettu aina. Meneville, syvällisille, hikisille, taiteellisille, ompeleville, nauraville, lapsellisille, pöhköille, kälysille, ymmärtäville, samassa jamassa oleville. Niille (ja teille!) kaikille rakkaille!

9.2.2015

Joka tytön must-have!



Kun on tarkka, tyylinsä tunteva ja määrätietoinen nuori neitokainen, pitää mukana kuljettaa kaikista tärkeimpiä tavaroita. Ja ne tärkeimmät tavarat, nehän voivat  lähes mitä tahansa ponnareista värikyniin, kivistä timanttikruunuun, eriparisukista (tietenkin, sehän on kuulemma nyt in!) wc-paperihylsyihin, käpyihin, kynsilakkoihin, teippimyttyihin tai vaikka lattialta kerättyihin langanpätkäkasoihin. Eikä mikä tahansa pussukka tietenkään sovi olalle keikkumaan, senhän nyt tietää jokainen nainen! Marjapuuronpunainen keinonahka ja leveä pitsi, ei ehkä se kaikista vakuuttavimmalta kuulostava yhdistelmä, mutta toimii. Niin on pienten neitokaisten maailma pelastettu, tärkeimmät tavarat tallessa ja mikä tärkeintä, kaunis laukku olalla. 

Kangas Eurokankaan palalaarista, pitsi Karnaluksilta Tallinnasta. 

6.2.2015

C-vitamiiniruiske



Hankin lähes pari vuotta sitten jossain mielenhäiriössä omaa paitaani varten appelsiinijoustofroteeta. Älkää käsittäkö väärin, kangas on aivan ihanaa, mutta ei aivan sitä mitä yleensä kannan ylläni. Oikeastaan todella kaukana siitä. Ompelukaan ei mennyt putkeen, ja niin liian niukka, kuuma ja värikylläinen paita jäi tilkkulaatikkoon odottamaan aikoja parempia. Nyt, pari vuotta myöhemmin, kankaansaksimisvimmassani pilkoin keskeneräisen tekeleen ja loput kankaanjämät kahdeksi mekkomittaiseksi perustunikaksi. Ylistäville sanoille ei ollut tulla loppua, kun neitoset saivat mekot ylleen. Onko välillä tosiaankin näin helppoa olla hyvä äiti? 

30.1.2015

Väriterapiaa





Tammikuu. Pitkä ja harmaa. Asiaa ei helpota kankaattoman kuukauden haaste, johon menin osallistumaan, ja jonka sittemmin mokasin, kuinkas ollakaan. Tavoitteena oli olla hankkimatta kangasta sentin senttiä tammikuun aikana, mutta plussaa taisi kantautua talouteen lopulta metri poikineen. On se nyt kumma kun ei selkärankaa löydy! 

On sitä silti ommeltukin, huonossa omassa tunnossa rypemisen lisäksi, siis. Tässä tilkkulaatikon aarteista parin vuoden takaa. Kuosilliset kankaat eivät enää tätä nykyä saa suuria väristyksiä aikaan ompelijassaan, mutta neitokaiset olivat onnensa kukkuloilla: "Nää on niin ihanat, niin pehmeät! Ja miten hieno aarretasku!" Leggarit niin ikään tilkkulaatikkokamaa. Joskus suosikkivaatteet syntyvät vahingossa. 


16.1.2015

Tylliunelmia








Jos edellinen postaus tylliunelmista ei vielä aiheuttanut yliannostusta, niin tämä pläjäys hoitanee homman kotiin. Prinsessaunelmia tutulla kaavalla - paljon pehmeää tylliä, hyväksi havaittua harsomaista voileeta ja kimaltava vyötärokuminauha. Näissä voilee päällä, aiemmin ommelluissa voilee toimitti vuorin virkaa. Kaksi hulmuavaa hametta omille, yksi prinsessaikäiselle kummitytölle. Niin tykätyt, niin överit!

13.1.2015

Prinsessaikä




¨

Neljävuotias. Hauska ikä - määrätietoinen ja itsevarma. Reipas ja iloinen. Ja niin prinsessainen! Harsoa, hörhelöä, helmaa ja kimalletta riittää jopa siinä määrin, että tämä äiti alkaa kärsiä yliannostusoireista. Eikä kai ihmekään, oma prinsessavaihe on todistettavasti ollut hyvin lyhyt ja huomaamaton, jos sellaista nyt ikinä on ollutkaan. Oikeastaan on aika hauskaa seurata tätä satumaista ilakointia sivusta, ja salaa hämmästellä neitokaisten päättäväisyyttä prinsessavaiheessaan. Jos talvihaalarin voisi selitysten pituuden perusteella syrjäyttää ulkoilun ykkösvaatteena, meillä kuljettaisiin tällä hetkellä tyllihameissa niin sisällä kuin ulkonakin. 

Tyllihameet ommeltu ( koko 116 cm) Eurokankaan harsotyllistä ja verhovoileesta, vyötäröllä leveä kultainen vyötärökuminauha. 

6.1.2015

Jänismetsälle mars!







Muistatteko vielä sen palautteen, jonka sain syksyllä lettilegginsseistäni? Että 'ihan kivat, kyllähän noilla vois talvella jänismetsälle lähteä.' Silloin uhkasin ommella rakkaalle kanssaeläjälle kokokerraston letistä, sittemmin tulin kuitenkin järkiini. Joitakin kuukausia myöhemmin minut yllätettiin kysymyksellä, ihan noin vaan ohimennen, "Voisitko ommella mulle siitä letistä metsästyspipon? Sellaisen, joka sopis talvimetsästykseen?". Todellakin! 

Niin tuli pipo. Tuli vielä ahkeraan käyttöönkin! Ja nyt kuvia katsellessani ymmärrän, miksi nimenomaan lettikangas on tähän pipoon aivan omiaan. 

4.1.2015

Collegetunikat pitsisomistein




Ajoittain tekee hyvää haastaa itsensä. Tällä kertaa haaste oli lyhyt ja yksinkertainen - aikaa kaksi tuntia, ei minuuttiakaan yli. Toinen, koko tammikuun kattava haaste, on käyttää ompeluun vain ja ainoastaan taloudesta jo löytyviä materiaaleja. Mieluiten niitä mahdollisimman kauan nurkissa marinoituneita.






Tavoitteenani oli ommella collegetunika. Omalla, ennen testaamattomalla kaavalla, pitsisomistein. Jännitin ehtisinkö, sillä absoluuttinen aikaraja ei koskaan ole ollut oma juttuni. Tieto aikarajasta teki kuitenkin ennakkovalmisteluista niin huolellisia että aikaa yhteen paitaan kului vain 40 minuuttia. Olkoon toinen siis!




Väljähkö kellomainen malli, kaarretut etu- ja takakappaleet, yksinkertaiset sävy sävyyn sopivat pitsisomisteet. Täydellinen yhteensopivuus lanttileggareiden kanssa. Raati kelpuuttanut, tehtävä suoritettu!