Sivut

torstai 18. syyskuuta 2014

Sydänvelourtunikat



Olen kehno yhdessä asiassa. Tai oikeastaan heikkoja kohtia löytyy useammassakin asiassa, mutta kutsuttakoon niitä vaikka särmää tuoviksi rosoiksi. Särmää ja rosoisuutta ompeluhuoneeseen tuovat korkeat, huojuvat kangaspinot, jotka vaeltelevat parhaimmillaan (pahimmillaan!) vuosia nurkasta toiseen, pöydän kautta lattialle ja sieltä takaisin hyllylle. Ikasyrilta hankittu musta sydänvelour on yksi näistä aarteista.




Syksyinen vaatepula on saanut aikaan ryhdistäytymisen kankaiden pilkkomisen muodossa. Sydänvelourista muodostui lämmintä ja yksinkertaista, kuitenkin pienesti maustettua. Kun ensimmäisen kerran tarjosin mustaa velouria kangaspalana neitosille, vastaanotto ei ollut kovin lupaava. Tyylistään tarkat pääsivät kuitenkin itse valitsemaan resorit ja saivatpa helmoihin toivomansa taskutkin. Ja isot taskut ovatkin, nyt mahtuu mukaan aarre jos toinenkin. Kuulemma kelpaa! 


tiistai 16. syyskuuta 2014

Perhostunikat neitokaisille



Yhteensä 2,5 m kaunista perhostrikoota on muuttunut jo moneksi; 
kesämekoksitunikaksipipoiksi ja paidaksikin. Hyvin harvoin innostun kankaasta näin kovasti, mutta tämä ihanuus on monikäyttöisyydessään suorastaan vastustamatonta. Olen pahoillani siis, näitä riittää vielä jokuseen postaukseen. 




Hyvin simppelit perustunikat neitosille - pitsiä, käytössä hyviksi havaittuja pitkiä resoreita ja helman mitta, joka on muuttuu kasvun myötä mekkomaisesta tunikamittaiseksi. Ja rasti seinään! Ensimmäiset leggingssit! Olin kehitellyt kuminauhavyötäröstä mielessäni hankalan ja hitaan ommeltavan. Jep. Menihän siinä vartti, ja housut olivat valmiit. Musta-valkoinen raitarikoo ja resorit löytyivät Kestovaippakaupasta, perhostrikoo puolestaan Pehemiältä. Vaikka pinkin, vaaleanpinkin, violetin ja vaaleanvioletin voittokulkua ei pysty taloudessamme estämään, nämä tunikat onnistuivat sitä hieman hidastamaan. Jipii!



maanantai 15. syyskuuta 2014

Perhostunika aikuiselle




Kesällä ompelin perhosmekon. Lähes samalla vauhdilla piirsin kaavat ja leikkasin kankaan tunikaa varten. Viimeistely otti aikaa, ja vielä enemmän vei valokuvaamiseen ryhtyminen. Voi tätä valon määrän hupenemista! 

Oman peruskaavan pohjalta kuosittelin hieman alaspäin levenevän, kaarevahelmaisen tunikan. Olkapäillä pienet rypytykset, helmassa pitsi. Ihana Ommellisen Liisa on ommellut monia hyvin samantyppisiä tunikoita, ja tämä onkin suora tribuutti Liisalle! Ommellinen on mahtava esimerkki siitä, mitä voi kahdessa vuodessa oppia ja saavuttaa, kun vain intoa ja tahtoa riittää. :)


lauantai 13. syyskuuta 2014

Perhospipot




Säätiedotus lupaa kirpakoita syysaamuja. Kun lippis ei enää riitä, tarvitaan pipoja. Koska neitokaiset ovat hyvin tarkkoja, on aivan turha tarjota vanhoja edellisvuoden pipoja. "Eihän tää vanha pipo ole yhtään samaa värimaailmaa mun verkkareiden kanssa!" Jep, pienestä se alkaa. 




Toiselle toiveesta violettia, toiselle pinkkiä. Molempiin pipoihin sivuun iso perhonen, hyväksi havaitulla tutulla tavalla. Ja mikä tärkeintä - nyt on samaa värimaailmaa niin verkkareiden kuin välikausihaalareidenkin kanssa!


maanantai 8. syyskuuta 2014

Perhonen




Kun kaupasta löytyy aina vain harvemmin ja harvemmin omalta tuntuvia, ja ennen kaikkea tarpeeksi laadukkaista materiaaleista olevia vaatteita, on vaihtoehdot vähissä. Toisaalta, mikäpä sen parempi syy ommella itselleen!

Trikoon nappasin Kestovaippakaupasta, kaava on oma luottosovellus. Perhonen lennähti helmaan ja lopulta selkäänkin, hillitty mutta jujulla varustettu vaate tämäkin. 

Psst! Anteeksi kuvien surkea laatu. Syksy, plaah.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Collegepaidan jippo



Syksy tuo mukanaan tarpeen kääriytyä mukaviin, pehmoisiin vaatteisiin. Löytöretkellä Kestovaippakauppaan ihastuin kankaaseen (jälleen kerran!) ohi ostoslistan. Mutta eihän tätä nyt voinut vastustaakaan! Sitä paitsi oon äärimmäisen huono vastustamaan ylipäänsä yhtään mitään mitä kankaisiin tulee, ei ehkä yllätä ketään? Joustocollegea harjatulla sisäpinnalla, niin pehmoista, niin joustavaa. Ja kuitenkin peruscollegea huomattavasti ohuempaa. Ajatuksissa jokin yksinkertainen, rento, mutta kuitenkin jossain määrin linjakas, ehkä maustettu jollain pienellä kivalla yksityiskohdalla.





Syntyi pitkä raglanhihainen collegepaita reiluilla hihansuu- ja helmaresoreilla. Resorin korvikkeena on joustocollegesta leikatut kaksinkerroin taitetut kaitaleet, sillä tismalleen samansävyistä resoria ei ollut saatavilla. 

Ja se jippo? Helmaresoriin upotetut taskut, joita ei päällisin puolin juuri havaitse. Tekisi mieleni kehua kuinka helppo ja nopea tämä ihanuus taskuineen oli ommella, mutta rehellisyyden nimissä taidan jättää sen tekemättä. Heinäkuun lopussa aloitettu ja syyskuussa lopetettu, se kertonee kaiken oleellisen. ;)

torstai 28. elokuuta 2014

Valkoinen




Fiilis. Aina ei tarvita sanoja eikä selityksiä. On värejä, sävyjä, pintoja, tuntemuksia. Hetkiä. Ajatuksia, ideoita. Vahvoja visioita, joita ei osaa pukea sanoiksi. Tarkkaa työtä ja hassua sattumaa. 






Valkoinen, kauempaa nopeasti katsottuna lähes tyhjältä vaikuttava taulu on maalattu akryylimaaleilla 80 x 150 cm kankaalle. Lähemmin tarkasteltuna taulusta nousee esille monenlaista pintaa, kiiltoastetta ja värisävyä. Hiekkalaatikko- ja tasoitehiekka toimii tavalliseen vesiohenteiseen sisämaaliin sekoitettuna oikein mallikkaasti tuomalla tauluun struktuuria. Teoksen valmistuttua esitin rakkaalle kanssaeläjälleni kainon pyynnön ripustaa taulu seinälle. Pyyntöä seurasi kysyvä kulmienkohotus ja hetken hyväksyvä hiljaisuus. Liekö jo niin tottunut näihin tuusauksiini..?





Osuva taulu juuri tähän hetkeen - paljon tunnetta, heijastuksia, lupauksia tulevaisuudesta, täynnä hyvää fiilistä ja kivoja yksityiskohtia. Rosoinen ja vähän keskeneräinenkin, mutta sellaisenaan juuri täydellinen. 


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Baggy -housut





Syksy ja arki saapuivat ryminällä. Sitkeästi viimeiseen saakka kiskoin jalkaani vilpoisia kesähousuja ja varvassandaaleja, mutta nyt paatuneimmankin kesäfiilistelijän on viimein luovutettava. Olen joskus tainnut ohimennen sivutakin tosiseikkaa että töissä saan kulkea päivät pitkät rennoissa vaatteissa - itseasiassa mitä rennommat ja joustavammat, sitä paremmat. Iänikuiset tuulihousut ahdistivat kuitenkin jo pelkkänä ajatuksenakin, eikä niiden siisteystasossakaan ole puolen vuoden käytön jälkeen kehumista. Kun "lähikaupan" Kestovaippakaupan Essi sitten vinkkasi tästä uudesta Onionin (4029) kaavasta ja samalla hetkellä kauppaan saapuneista meleeratun harmaista joustocollegeista joihin löytyi tismalleen mätsäävät resorisävyt, oli ostokaavaa suorastaan pakko päästä kokeilemaan!






Ja voi että miten tykkäänkin! Siistimmät kuin monet kaupan collegehousut, vyötäröltä istuvat ja lahkeessa riittävästi pituutta. Kapeat mutta kuitenkin selkeästi housumaisemmat kuin pelkät leggingsit. Tummanharmaissa noudatin kaavaa lähes kirjaimellisesti, vaaleanharmaissa lisäsin lahkeisiin leveyttä n. 16 cm jonka keräsin pussiksi pitkien samansävyisten resoreiden avulla. Ja tuo joustocollege - ikiliikkujan unelma! Joustaa, venyy, kestää ja palautuu. Voi kun itsekin palautuisi samalla tavalla viikonlopun megaluokan räpbileillasta.. ;)


Postaus toteutettu yhteistyössä Kestovaippakaupan kanssa.



perjantai 1. elokuuta 2014

Koiran sadeviitta



Enää 18 päivää siihen, että suuri metsästäjänalku pääsee maille ja mannuille lintuja jahtaamaan. On sitä odotettukin, talouden miesväki -isäntä ja koira- etenkin! Koska syksyä taitetaan enemmän tai vähemmän vaihtelevissa retkimaastoissa ja olosuhteissa, todettiin, että koira hyötyisi jonkinlaisesta sadetakista, taukopussista, tai tuulensuojasta, johon voisi tarvittaessa kylmemmälläkin säällä huilitaukojen aikana kääriytyä.



Ompelin siis herralle sadeviitan hyvin yksinkertaisella kaavalla vedenpitävästä, asiaankuuluvasti kuvioidusta teknisestä kankaasta. Kappale on kooltaan n. 140 x 100 cm, jonka pitkiin päihin (ylä- ja alareunat) on ommeltu kuminauhakuja. Kuminauha kiristetään erillisellä nyörikiristimellä, joten viitta on nopea pukea ja riisua. Lyhyet sivut on päärmätty ja yläreunaan on kiinnitetty pikaklipsit n. 15 cm välein (kuvassa). Alareunan kiristysnyörin ansiosta viitan saa vedettyä pussille osittain koiran alle, joten lämpö pysyy mukavasti pussin sisässä. Tarvittaessa pohjan voi jättää myös avoimeksi, jolloin koira pystyy hieman liikkumaan, esim. käymään makuulle, pussin kanssa. Kangas oli edullinen löytö Eurokankaan palalaarista, kuminauhanyörit ja klipsit vanhoista vaatteista kierrätettyjä. 



Koska kyse on kuitenkin vilkkaasta ja uteliaasta eläimestä, jää nähtäväksi kuinka sadeviitta palvelee tositoimissa. Esitestauksen perusteella mallikappale on kuitenkin hyväksytty.



"No niin... tuliko se asia jo selväksi? Pääsisinkö nyt pois täältä muovipussista?"

torstai 24. heinäkuuta 2014

Raitamekko




Kerran mekkoihin opittuaan niistä tuntuu hankalalta päästää irti. Ja onhan kaksi mekkoa yhdelle naiselle aika vähän, vai mitä sanotte? Perhosmekosta lähtien mielessä on pyörinyt musta-valkoraidallinen trikoomekko, sellainen hieman sporttisempi tapaus. Mistään ei kuitenkaan löytynyt raidallista -siis oikeasti jättiraidallista- trikoota, joten sellaista oli tehtävä itse. Ostin Kestovaippakaupasta hieman napakampaa valkoista ja mustaa jerseytä, ja ompelin niistä oman raitakankaan. Kun kangas oli valmis, loppu syntyi tutulla kaavalla kuin itsestään. Tykkään jättikokoisesta, kahden erilevyisen raidan kankaasta hurjasti ja mielessä olisi jos jonkinlaista vaatetta johon raitaa voisi käyttää. Harmi ettei sellaista saa mistään (vinkkinä kangaskauppiaille!), ei tuo yhteensaumurointi ihan ongelmatonta kuitenkaan ollut ja käytettävyyskin selvinnee vasta toistuvissa pesuissa.

PS. Äitini on joskus tokaissut että ihminen on aikuinen vasta kun polvet eivät ole joka kesä ruvella. Kuten kuvista voidaan -jälleen kerran- todeta, kinttuni ovat tänäkin kesänä siinä kunnossa ettei aikuisuus taida olla tämänkään vuoden riesa, mikäli tokaisua on uskominen. ;)