Sivut

22.3.2015

Itte tein ja kierrätin -kirja





Viime keväänä sai vinkin ideakilpailusta, jonka tee-se itse -bloggaaja Madam B.C. yhdessä Books on Demand GmbH:n kanssa blogissaan järjesti. Osallistuminen jäi viime tippaan - pari tuntia ennen kilpailuajan umpeutumista klikkasin pari ideaa ohjeineen matkaan, ja hetkeksi unohdin koko jutun. Kesän korvalla sain tiedon että molemmat ideani tulivat valituiksi kirjaan ja nyt keväällä pitelen kädessä omaa kappalettani tuoreesta tee-se-itse -kirjasta!

'Itte tein ja kierrätin' on Mariko Palomaan kierrätysaiheinen käsityökirja, joka sisältää lukuisia ekologisia ja kierrätyshenkisiä ideoita yksityiskohtaisine ohjeineen. Myös ideakilpailun kymmenen parasta löytyvät kansien välistä.






Ja mitäs minä tein? Joku saattaa ehkä muistaa korkkipannunalusen tai rullaverhokassin. Siellä ovat!

'Itte tein ja kierrätin' on hieno esimerkki siitä, että kierrätyshenkiset käsityöt ovat paljon muutakin kuin kahvipussipunontaa tai wc-paperirullahylsyaskartelua. Oli ilo ja kunnia saada olla mukana tällaisessa projektissa! Palkinnoksi sain kustannussopimuslahjakortin omaan kirjaan, kuten kaksi muutakin parhaaksi palkittua ideoijaa. Upea mahdollisuus, jota täytyy pureskella, punnita ja pohtia. Koskaan ei kannata sanoa 'ei koskaan', vaikka tällä hetkellä arki kovin hektistä ja vauhdikasta onkin. Katsotaan. 

'Itte tein ja kierrätin' on saatavilla useista nettikirjakaupoista, mm. BoD:n nettikaupasta.

8.3.2015

Duo college





Joskus kuvaaminen vaan lähtee lapasesta. Onneksi sentään ompeluissa pysyy joku roti! Harmaata ja vähän lisää harmaata. Kaava viivoittimella poikki, vaaleaa ylös, tummaa alas. Ajatuksissa oli vähän väljempi ja helmasta hiukan lyhyempi, mutta tulikin napakampi ja edelleen melko pitkä. Toimii, sillä pitkä on selkäkin. Ja koska paita on väljyyksiltään niukahko, ei siitä tullut kovin pahaa pötkylävaatetta, joksi rakas kanssaeläjäni monia omistamiani vaatekappaleita kutsuu. 

Kankaat ja resori Jyväskylän kangaskauppa. Jos en vielä tähän mennessä ole ollut aivan täysin vakuuttunut joustocollegen täydellisyydestä aikuisten vaatteissa, niin nyt olen. Peukku tälle! 

28.2.2015

Pieni konjakinvärinen olkalaukku






Kierrätettyä kauniin konjakkista, unelmanpehmeäksi kulunutta nahkaa ja tarkkaan varjeltua, käsin virkattua perintölakanan reunapitsiä. Lisäksi metallihampainen vetoketju, ja kaikki mitä tarvitaan, on tässä.



Laukku, jonne mahtuu kaikki tarpeellinen, eikä yhtään ylimääräistä. Sisällä muutama tasku ja lokerikko, jotta puhelin välttyisi naarmuilta ja pankkikortti ei sotkeutuisi avaimiin. Toimii pitsillä tai ilman, ja vanhat kulutuksen aiheuttamat jäljet tekevät siitä niin kovin kauniin. Kestosuosikki jo nyt!

15.2.2015

Siksak



Jumittaa. Inspraatiota ja innostusta löytyy jos johonkin suuntaan, puuhaa riittäisi vaikka muille jakaa. Toteutus kuitenkin jumittaa. Yksi iso ja inspiroiva tavoite on Project 333, jonka aion toteuttaa vielä tämän vuoden aikana. Sitä ennen pitäisi kuitenkin kartoittaa omaa pukeutumistaan, miettiä ja pohtia tarpeita, sitä, mitä vaatetukseltaan haluaa. Iso ja hankalaltakin tuntuva asia on työpukeutuminen - rentoa ja joustavaa on oltava, mutta samalla haluaisin jujua, mielenkiintoisuutta ja siisteyttä. Samalla olen valmis työntämään verkkarit, tuulipuvun housut sekä tavalliset hupparit ja  t-paidat roskikseen! Jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä takataskussa etenkin housujen suhteen, kuulisin mielelläni lisää. Alan olla jo siinä määrin epätoivoinen, että pian marssin paikalliseen ketjuliikkeeseen ja hankin pelkkiä jumppatrikoolegginssejä työhousuiksi - eipähän tule polvipusseja, kulumaa tai edes haalistumia! Kuvassa näkyvät siksak-leggarit eivät varsinaisesti auta tilannetta pätkääkään, niin ihanat kuin ovatkin, mutta tulipahan ommeltua. Epätoivosta kielii myös ponnari, joka on vuosien jumittamisen jälkeen muuttanut niskasta takaraivolle. Miten niin nuhjuinen olo pitkän ja pimeän talven jälkeen?! 


14.2.2015

Ystäville





Ystäville. Lähelle ja kauas, uusille ja vanhoille, ikivanhoillekin, joiden kanssa on tunnettu aina. Meneville, syvällisille, hikisille, taiteellisille, ompeleville, nauraville, lapsellisille, pöhköille, kälysille, ymmärtäville, samassa jamassa oleville. Niille (ja teille!) kaikille rakkaille!

9.2.2015

Joka tytön must-have!



Kun on tarkka, tyylinsä tunteva ja määrätietoinen nuori neitokainen, pitää mukana kuljettaa kaikista tärkeimpiä tavaroita. Ja ne tärkeimmät tavarat, nehän voivat  lähes mitä tahansa ponnareista värikyniin, kivistä timanttikruunuun, eriparisukista (tietenkin, sehän on kuulemma nyt in!) wc-paperihylsyihin, käpyihin, kynsilakkoihin, teippimyttyihin tai vaikka lattialta kerättyihin langanpätkäkasoihin. Eikä mikä tahansa pussukka tietenkään sovi olalle keikkumaan, senhän nyt tietää jokainen nainen! Marjapuuronpunainen keinonahka ja leveä pitsi, ei ehkä se kaikista vakuuttavimmalta kuulostava yhdistelmä, mutta toimii. Niin on pienten neitokaisten maailma pelastettu, tärkeimmät tavarat tallessa ja mikä tärkeintä, kaunis laukku olalla. 

Kangas Eurokankaan palalaarista, pitsi Karnaluksilta Tallinnasta. 

6.2.2015

C-vitamiiniruiske



Hankin lähes pari vuotta sitten jossain mielenhäiriössä omaa paitaani varten appelsiinijoustofroteeta. Älkää käsittäkö väärin, kangas on aivan ihanaa, mutta ei aivan sitä mitä yleensä kannan ylläni. Oikeastaan todella kaukana siitä. Ompelukaan ei mennyt putkeen, ja niin liian niukka, kuuma ja värikylläinen paita jäi tilkkulaatikkoon odottamaan aikoja parempia. Nyt, pari vuotta myöhemmin, kankaansaksimisvimmassani pilkoin keskeneräisen tekeleen ja loput kankaanjämät kahdeksi mekkomittaiseksi perustunikaksi. Ylistäville sanoille ei ollut tulla loppua, kun neitoset saivat mekot ylleen. Onko välillä tosiaankin näin helppoa olla hyvä äiti? 

30.1.2015

Väriterapiaa





Tammikuu. Pitkä ja harmaa. Asiaa ei helpota kankaattoman kuukauden haaste, johon menin osallistumaan, ja jonka sittemmin mokasin, kuinkas ollakaan. Tavoitteena oli olla hankkimatta kangasta sentin senttiä tammikuun aikana, mutta plussaa taisi kantautua talouteen lopulta metri poikineen. On se nyt kumma kun ei selkärankaa löydy! 

On sitä silti ommeltukin, huonossa omassa tunnossa rypemisen lisäksi, siis. Tässä tilkkulaatikon aarteista parin vuoden takaa. Kuosilliset kankaat eivät enää tätä nykyä saa suuria väristyksiä aikaan ompelijassaan, mutta neitokaiset olivat onnensa kukkuloilla: "Nää on niin ihanat, niin pehmeät! Ja miten hieno aarretasku!" Leggarit niin ikään tilkkulaatikkokamaa. Joskus suosikkivaatteet syntyvät vahingossa. 


16.1.2015

Tylliunelmia








Jos edellinen postaus tylliunelmista ei vielä aiheuttanut yliannostusta, niin tämä pläjäys hoitanee homman kotiin. Prinsessaunelmia tutulla kaavalla - paljon pehmeää tylliä, hyväksi havaittua harsomaista voileeta ja kimaltava vyötärokuminauha. Näissä voilee päällä, aiemmin ommelluissa voilee toimitti vuorin virkaa. Kaksi hulmuavaa hametta omille, yksi prinsessaikäiselle kummitytölle. Niin tykätyt, niin överit!

13.1.2015

Prinsessaikä




¨

Neljävuotias. Hauska ikä - määrätietoinen ja itsevarma. Reipas ja iloinen. Ja niin prinsessainen! Harsoa, hörhelöä, helmaa ja kimalletta riittää jopa siinä määrin, että tämä äiti alkaa kärsiä yliannostusoireista. Eikä kai ihmekään, oma prinsessavaihe on todistettavasti ollut hyvin lyhyt ja huomaamaton, jos sellaista nyt ikinä on ollutkaan. Oikeastaan on aika hauskaa seurata tätä satumaista ilakointia sivusta, ja salaa hämmästellä neitokaisten päättäväisyyttä prinsessavaiheessaan. Jos talvihaalarin voisi selitysten pituuden perusteella syrjäyttää ulkoilun ykkösvaatteena, meillä kuljettaisiin tällä hetkellä tyllihameissa niin sisällä kuin ulkonakin. 

Tyllihameet ommeltu ( koko 116 cm) Eurokankaan harsotyllistä ja verhovoileesta, vyötäröllä leveä kultainen vyötärökuminauha.