1.5.2016

DIY pitsiselkäinen collegepaita


Kevät on tuonut kauppoihin monenlaisia ihania pitsisomisteisia vaatteita - löytyy mekkoa, tunikaa, shortsia, t-paitaa. Jopa tennareita! Vimmaisen googlettelun jälkeen totesin, ettei kolmekymppiselle sopivaa fiksua pitsisomisteista collegepaitaa taida olla tarjolla. Jos pitsi yhdistettynä collegeen ei lähtökohtaisestikaan ole se kaikista itsestäänselvin combo, niin vielä haastavamman etsimisestä tekee kohtalaisen tarkat laatuvaatimukset. Ei napamallin paitoja, ei keinokuituja, eikä mielellään kertakäyttöiseltä vaikuttavia virityksiä.


Kuinkas sitten kävikään? Tarina on -jälleen kerran- vähän liiankin tuttu. On omalle kropalle viilattu collegepaidan kaava, käytössä hyväksi havaittua joustocollegea, ainut mikä puuttui oli pitsi. Yritin olla reipas ja ennakkoluuloton, ja virkata pitsivirityksen vapaan virkkauksen tekniikalla  itse. Ei muuten onnistunut. Halusin kuitenkin välttää mummolan pitsiliinaefektiä viimeiseen saakka, joten päädyin lopulta ompelemaan pitsisomisteen kasaan useammasta erilaisesta pitsiliinasta  ja -nauhasta. Epäsymmetrinen pitsisomiste kiinnittyi paikoilleen näppärästi päällikeompeluna, jonka jälkeen ylimääräinen college oli saksittavissa alta pois. Pääntieresori viimeistelee ilmeen.


Haluaisitko kokeilla tekniikkaa? Vaikka tämä paita on alusta loppuun saakka itse tehty, prosessissa on mahdollista myös oikoa. Trikoo ei purkaudu, joten pitsiliinan, -nauhan tai muun vastaavan somisteen voi ommella ulkoreunoistaan valmiiseen t-paitaan tai vastaavaan kiinni. Tämän jälkeen työ käännetään nurinpäin ja liinan alta leikataan varovasti n. puolen sentin päästä ompeleesta ylimääräinen trikoo pois. Varo katkaisemasta lankoja! Tarvittaessa siksakkia ja muutamia lisäompeleita vahvistamaan kiinnityksiä. Helppoa! Testaa vaikka!

22.4.2016

Osallistu sinäkin! #fashionrevolution #vaatevallankumous



Niin mikä Fashion Revolution? Kolme vuotta sitten, huhtikuun 24. päivä, romahti Bangladeshissa Rana Plazan suuri vaatetehdas. Vaatevallankumous, Fashion Revolution, on maailmanlaajuinen onnettomuuden vuosipäivänä toteutettava kampanja, jonka viesti on selvä - me haluamme tietää mistä vaatteemme tulevat. Haluamme vastuullisesti valmistettuja tuotteita!

Rana Plazan tehdas oli saanut huomautuksen turvallisuuden puutteista vain päivää aikaisemmin, mutta siitä huolimatta työntekijät lähetettiin seuraavana päivänä töihin. Onnettomuudessa yli tuhat ihmistä menehtyi ja pari tuhatta haavoittui. Rana Plazan onnettomuus on valitettavasti vain jäävuoren huippu mitä vaateteollisuuden ongelmiin tulee. Lapsityövoima, työntekijöiden epäinhimillisen pitkät työpäivät, puutteelliset ja jopa vaaralliset työskentelytilat, kemikaalit.. Puhumattakaan nopean kierron muotitrendeistä ja sen tuomista ongelmista, ylikulutuksesta ja luonnonvarojen kuormittumisesta.




Oma vaatekaappinikaan ei ole täydellisen eettinen. Hyllyiltä löytyy varmasti vaatekappale jos toinenkin jonka kylkeä koristaa arveluttavan ketjuliikkeen merkki. Enenevissä määrin pyrin kuitenkin tiedostamaan ostokäyttäytymiseni merkitystä, miettimään paitsi vaatteiden alkuperää ja ekologisuutta, myös sitä, kuka ja millaisissa olosuhteissa vaatteen on ommellut. Saako ompelija työstään asiankuuluvan korvauksen, onko työskentely siellä jossain turvallista? Entäs ne ihmisoikeudet?




Haluaisitko sinäkin miettiä omien vaatteidesi alkuperää ja osallistua tempaukseen? Vaatevallankumouksen sivuilta löytyy kattavasti tietoa ja ohjeita. Lyhyesti - pue 18.–24. huhtikuuta jokin vaate päällesi nurinpäin, ota itsestäsi kuva ja jaa se Twitterissä, Instagramissa, Facebookissa jne. Käytä hashtagia #WhoMadeMyClothes ja #vaatevallankumous. Lähetä kuva myös vaatteesi merkille ja kysy, kuka vaatteen on tehnyt. Vaatevallankumouksen nettisivuilta löytyy myös tapahtumia joita järjestetään ympäri Suomen kampanja-aikana. Keski-Suomessa liikkuvat voivat osallistua esimerkiksi Lastevaatekarnevaaleille, jossa kysytään -ja vastataan kysymykseen- 'who made my kids' clothes?'

Minun supervoima on omien vaatteideni ompelu, mikä on sinun supervoimasi?

PS. Jutun kuvituksessa käytetyissä kuvissa esiintyvät kolme t-paitaa ja kaksi neuletakkia ovat ommeltu allekirjoittaneen hikipajalla. Olosuhteet ja ompelijan oikeudet ovat olleet loistavat, sillä yömyöhään venyneet ompelusessiot ja kehnohko ergonomia ovat olleet puhtaasti omia valintoja. Mitäpä sitä ei rakkaan harrastuksen eteen tekisi! <3 Mutta jos näillä työajoilla ja työskentelyasennoilla pitäisi tehdä töitä leipänsä eteen - ei.


Raitamerinovilla - Pehemiä
Harmaa merinovilla - Jyväskylän kangaskauppa
T-paitojen trikoot - Jyväskylän kangaskauppa
Timanttikaulakoru - Salamatkustaja, Designverstas Omana
Farkut - se astetta arveluttavampi, alkuperältään tuntematon vaatekappale

24.3.2016

DIY betonimunat



Pääsiäinen. Lupaus keväästä. Pajunkissoja, tipuja ja pääsiäismunia. Toiset haluavat munansa suklaisina, toisilla on päähänpinttymänä saada ne betonisina. Ja kun jotain on saanut päähänsä, ei siinä järkipuheetkaan auta.

Muistatteko vielä nämä pääsiäismunat muutaman vuoden takaa? Kaivoin ohjeen arkistoista, postaus kokonaisuudessaan ja päivitettynä luettavissa Stoorin sivukonttorissa. Nyt - neljän päivän miniloma! Ihanaa!


17.3.2016

Maanläheiset virpomisvitsat






Palmusunnuntai, lasten unelma! Neitokaisten viikon kestänyt askartelurupeama huipentuu sunnuntaiaamuun - vihdoin saa kiskoa huivin päähänsä, piirtää kasvoille vallattomia pisamia, napata iloisenkirjavat virpomisvitsat kainaloon ja suunnata kohti tuttavien ovia!

Jos totta puhutaan, askartelussa kahden määrätietoisen viisivuotiaan neitokaisen kanssa on ollut omat haasteensa. Ilmassa leijailevia höyheniä, viuhuvia saksia, paperisilppua ja metrikaupalla teipinpätkiä. Paljon vauhtia, kuplivaa naurua, hetkittäisiä hermostumisia ja isoja ilon hetkiä! Siinä luovuuspuuskissaan touhuavien neitokaisten kuorruttaessa pajunkissaoksiaan kaikenkirjavilla höyhenillä, podin hetkellistä väriyliannostusta ja etsin käsiini pussillisen syksynä talteen säilöttyjä aarteita.

Kun taloudessa asuu metsästävä henkilö, etuihin kuuluu -erinomaisen linnunlihan lisäksi- hyvin luonnonmukaiset askartelutarvikkeet. Pyyn, teeren ja koppelon höyhenet löysivät paikkansa pajunoksilta, sekaan ujutin washiteippilippuja. Toinen neitokainen oli kyllä, ehkä aiheestakin, kovin huolissaan ankeista virpomisvitsoistani, mutta helpottui kuullessaan ettei äiti aio virpoa naapureita harmaasävyisillä oksillaan. "Me hoidetaan tämä homma paljon paremmin!" Epäilemättä.

Psst! Höyhenistä on moneen muuhunkin. Kuka muistaa vielä betoniset munat? Pysykää kuulolla, niistä lisää pian!

13.3.2016

DIY-harrastajan KonMari




Tuo paljon puhuttu, trendiaallon harjalla surffaava pinkki kirja. Se, jonka nimeen toiset vannovat, ja josta toiset ärsyyntyvät suunnattomasti. Siivoustapa, jonka luvataan mullistavan koko elämäsi. Suuria lupauksia, suuria odotuksia.

Konmari on japanilaisen siivousekspertti Marie Kondon kehittelemä siivousmenetelmä, jonka tehokkuus kiteytyy kysymykseen "tuottaako se iloa?" Jos ei, laita se kiertoon. Menetelmällä voi käydä läpi lähes mitä vain - vaatekaapin, astiat, paperikasat, pyyhkeet ja lakanat, valokuvat, harrastusvälineet, viherkasvit. Hurjimmat konmarittavat jopa sähköpostinsa, Facebook-kaverinsa ja puhelimensa yhteystiedot. Siinä sivussa käsittelyyn saattavat huomaamatta joutua myös ihmissuhteet, ajankäyttö ja elämänarvot. Ja kun tavara vähenee, ympäristö ja ajatukset selkeytyvät. Toistuva, ilon tuottamiseen perustuva päätöksenteko opettaa. Tuhansien säntillisten, intuitioon perustuvien toistojen jälkeen on helppoa sanoa "ei" esineille joita ei tarvitse, ja ympäröidä itsensä iloa tuottavilla asioilla. Toisin sanoen - on helpompaa keskittyä olennaiseen.




Olen aina ollut tehokas kierrättämään tarpeetonta. Silti järjestyksen ylläpitäminen on ollut vaikeaa. Aika tuhraantuu tavaroiden paikasta toiseen siirtelyyn, raivaamiseen ja kadoksissa olevien esineiden etsimiseen. Koti on pysynyt järjestyksessä juuri ja juuri, ja arki pyörinyt, no, tavallaan. Mitä enemmän aikaa kuluu siivoamiseen, sitä vähemmän sitä luonnollisesti jää muuhun. Ja kun ei ehdi, on helpointa sulkea silmänsä ja vetää ovi perässään kiinni.





Miten tämä kaikki sitten liittyy käsitöihin? No, tiedättehän - kun innostus ja inspiraatio pyyhkäisevät yli, on vaikeaa keskittyä siihen mitä ympärillä on. Puhumattakaan siitä, miltä ympärillä näyttää. Ja kun ympärillä näyttää tältä, ei tarvita salapoliisin hoksottimia ymmärtääkseen ettei työskentely rojukasassa varsinaisesti tue tehokkuutta. Vaikka innostusta olisikin, se karisee hyvin nopeasti harrastehuoneen ovella. Siivoaisinko, jotta pääsisin ompelukoneelle asti, vai lähtisinkö sittenkin kuntosalille? Niinpä.






Viikkotolkulla siihen aikaa menikin, mutta jokainen hetki on ollut sen arvoista. Siinä lajitellessani kankaita, työvälineitä, lankoja, maaleja, puikkoja, nappeja, nauhoja, papereita ja muuta tuiki tarpeellista, tulin samalla prosessoineeksi itse käsillätekemistäkin - mitä teen ja miksi? Mihin käytän aikaani ja mitä haluaisin tehdä enemmän? Mistä voisin luopua? Mikä tuottaa iloa, mikä puolestaan tuntuu pelkältä velvollisuudelta? Samaan tahtiin kun kierrätin, lahjoitin ja myin itselleni tarpeetonta tavaraa, kysymykset alkoivat saada vastauksia kuin itsestään. Hämmentävintä tässä kaikessa on kuitenkin ollut se, että harrastehuonetta, joka tuskin koskaan on pysynyt viikkoa kauemmin siistinä, ei ole konmarituksen jälkeen tarvinnut siivota kolmeen viikkoon!

Lienee sanomattakin selvää, että tämän kokemuksen innoittamana olen konmarittanut -kuten tuhannet muutkin järjestelyideologian taian löytäneet- pian koko talon. Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle, mutta suosittelen silti tilaisuuden tullen ainakin silmäilemään kyseistä kirjaa. Matka sotkuisen kaapin uumeniin saattaa vaihtua elämysmatkaksi omaan sisimpään! Ja jos ei, niin ei se siisti, helposti järjestyksessä pidettävä komerokaan huono lopputulos ole.

5.2.2016

Timantteja, haastetta ja asennetta.



Vaeltelen päämäärättömästi kangaskaupassa. Käsi kulkeutuu kangaspakalta toiselle, katse haarukoi kankaita. Kosketus kertoo ilman tuotelappujen tutkimistakin mikä kangas soveltuisi ja mihin ei tällä kertaa kannata ihastua. Mieleen on piirtynyt tarkka luonnos siitä, mitä paidalta haluan.

Vaatekaupoissa kiertelyn tuskaisuuteen verrattuna kangaskaupan mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta. Täällä voin itse valita materiaalin, kuosin ja värin, pystyn ostopäätökselläni vaikuttamaan jopa tulevan vaatteeni kankaan laadukkuuteen.

Loppu on sitten kiinni minusta itsestäni. Yritys ja erehdys opettaa - nykyään alan hiljalleen uskoa  siihen että onnistun muuttamaan haastavimmatkin visiot valmiiksi vaatteiksi. Ja jos en, tiedän mitä tehdä seuraavalla kerralla toisin.




Yksi suurimmista syistä sille miksi teen itse on se, etten löydä mieluista valmiina. Verkkokauppojen ansiosta ostomahdollisuuksien puutteesta ei kyllä voi valittaa, kyse on ennemminkin omasta laiskuudesta ja huonoista kokemuksista mitä vaatteisiin tulee. Tuttu tarina - vaate tuntuu ja näyttää sovituskopissa täydelliseltä. Ensimmäinen käyttökerta ja pesu paljastavat sen todellisen luonteen; kainaloista nyppyyntynyt ja pesussa kokoa pienemmäksi kutistunut rytky ei ole se sama, jonka iloisena mielestäni hyvän löydön tehneenä kotiini toin. Useimmiten vaate ei pääse edes mukaani kotiin saakka, sillä minusta on tullut nirso. Haluan, että vaate istuu päälleni hyvin, on mittasuhteiltaan sopiva,  sopii tyyliini, on laadukas ja huolellisesti tehty. Liikaa vaadittu?



Muitakin vaihtoehtoja varmasti olisi. Etsiä tarkemmin, etsiä laajemmalta. Ostaa merkkivaatteita, maksaa laadusta. Tässä vaiheessa käsilläajattelija kuitenkin vetää jarrun pohjaan, tekee täyskäännöksen ja suuntaa kangaskauppaan. Osaan ihan varmasti itsekin!

Tällä kertaa tarve oli kevyelle ja monikäyttöiselle topille, joka toimisi tarvittaessa niin farkkujen, siistien housujen kuin hameenkin kanssa. Toppi, jossa olisi joku koukku joka tekisi siitä mielenkiintoisen, mutta joka ei huutaisi olevansa itse tehty.




Topin pohjana on käytetty Jenny Hellström Ruasin 'Sy!' -kirjan kaavaa 'Norah', jota muokkasin reilusti. Kerroksellisuus ja pääntien laskokset tuovat mustaan perustoppiin keveyttä, takakappaleen halkio ja kultainen kierrätysnappi jujua.

Ompelujälki ei ehkä ole pukuompelijan taitojen veroista, mutta halpaketjujen laadun voisin väittää hakkaavan mennen tullen. Olkoonkin, että toppi on ommeltu sifongista, joka on materiaalina itsepäisyydessään samaa luokkaa tekijänsä kanssa.





Ja kun innostuu, sitä innostuu usein kunnolla. Mitäpä uusi toppi olisi ilman samaan settiin sopivaa laukkua? Vanha miesten nahkatakki, pari klipsiä ja kultainen nappi. Täydellinen match! Taskun suu muodostaa laukun takapuolelle taskun kännykälle, muuten laukku saa olla hyvin pelkistetty. Ei teollisesti tehdyn veroinen, mutta sitäkin tunnepitoisempi ja rakkaampi, tarkasti tarpeiden mukaan tehty.



Haaste on selätetty! Asenne ratkaisee - usko että pystyt. Aloita helposta, etene kohti haastetta. Pian huomaat etteivät vaikeimmatkaan materiaalit asetu poikkiteloin visioidesi tielle.

Entä ne timantit sitten? Designverstas Omanan Salamatkustaja -koru on just sitä mitä tarvitaan räp-bile-iltana. Jäähalli, täältä tullaan!


Sifonki Eurokangas
Nahka vanhasta nahkatakista
Napit omista kätköistä

2.2.2016

Reppu vai laukku - vai ottaisinko molemmat?





Kassillinen kierrätyshuopaa ja haaste aiheena #retkellä #yhteiseloa #ulkoilmassa. Ideariihi käynnistyi välittömästi - istuinalusta, termospullon suoja, eväspussi, patakintaat, huopavirsut vai ehkä huopakontti? 

Taitoyhdistykset ja kotimainen Dafecor -perheyritys antoivat Kotopirkoille mahdollisuuden päästä kokeilemaan uutta Green Craft -kierrätyshuopaa, enkä epäröinyt hetkeäkään ettenkö olisi lähtenyt testaamaan uutta mielenkiintoiselta kuulostavaa materiaalia. Jotain perinteistä, pehmeää ja käytännöllistä, päätin, ja lähdin punomaan tuohikonttia mukailevaa reppua.

Reppu valmistui valmiiksi leikatusta huopanauhasta lähes huomaamatta. Vaikka punottu huopapussi ei ompelukoneen jalan alle mahtunutkaan, ei taskun ompeleminen ja punosten vahvistaminen käsin tuottanut vaikeuksia.



Koska monikäyttöisyys on pelkkää plussaa, ompelin laukkuun reppuhihnojen lisäksi paikat olkahihnan kiinnitystä varten. Kantohihnoina toimivat kierrätyskeskuksesta löydetyt vyöt ja tarvittaessa niiden kiinnitysklipsit saa sujautettua piiloon koripunokseen. Näin olkahihnamallista laukkua kantaessa reppumallin kiinnikkeet eivät ole näkyvissä ja takerru vahingossa vaatteisiin. Laukun sisällä olevaan palomieshakaan saa näppärästi kiinni kantohihnan lisäksi vaikka avaimet.





Erityisen mielekkään laukusta tekee tieto siitä, että sen materiaalina käytetty huopa on valmistettu kierrätetyistä neulevaatteista. Nyt jos koskaan kannattaa siis penkoa kaapit ja viedä käyttämättä jääneet, venyneet, vanuneet, nyppyiset tai muuten epämieluiset neuleet, lapaset ja myssyt Taitoyhdistysten keräykseen. Lisätietoa kampanjasta ja keräyspaikat löydät täältä.

Lisää ideoita Green Craftin käyttömahdollisuuksista löytyy paitsi tuotteen omilta sivuilta, myös Kotopirkkojen facebook-sivulta. Siellä on käynnissä myös arvonta, jossa on mahdollisuus voittaa itselleen iso kassillinen tätä inspiroivaa materiaalia. Seuraavaksi suunnittelin testaavani huopavirsujen punomista, mitä kivaa sinä keksisit kierrätyshuovasta?


*Blogiyhteistyö - Taitoyhdistykset ja Dafecor