Sivut

16.1.2015

Tylliunelmia








Jos edellinen postaus tylliunelmista ei vielä aiheuttanut yliannostusta, niin tämä pläjäys hoitanee homman kotiin. Prinsessaunelmia tutulla kaavalla - paljon pehmeää tylliä, hyväksi havaittua harsomaista voileeta ja kimaltava vyötärokuminauha. Näissä voilee päällä, aiemmin ommelluissa voilee toimitti vuorin virkaa. Kaksi hulmuavaa hametta omille, yksi prinsessaikäiselle kummitytölle. Niin tykätyt, niin överit!

13.1.2015

Prinsessaikä




¨

Neljävuotias. Hauska ikä - määrätietoinen ja itsevarma. Reipas ja iloinen. Ja niin prinsessainen! Harsoa, hörhelöä, helmaa ja kimalletta riittää jopa siinä määrin, että tämä äiti alkaa kärsiä yliannostusoireista. Eikä kai ihmekään, oma prinsessavaihe on todistettavasti ollut hyvin lyhyt ja huomaamaton, jos sellaista nyt ikinä on ollutkaan. Oikeastaan on aika hauskaa seurata tätä satumaista ilakointia sivusta, ja salaa hämmästellä neitokaisten päättäväisyyttä prinsessavaiheessaan. Jos talvihaalarin voisi selitysten pituuden perusteella syrjäyttää ulkoilun ykkösvaatteena, meillä kuljettaisiin tällä hetkellä tyllihameissa niin sisällä kuin ulkonakin. 

Tyllihameet ommeltu ( koko 116 cm) Eurokankaan harsotyllistä ja verhovoileesta, vyötäröllä leveä kultainen vyötärökuminauha. 

6.1.2015

Jänismetsälle mars!







Muistatteko vielä sen palautteen, jonka sain syksyllä lettilegginsseistäni? Että 'ihan kivat, kyllähän noilla vois talvella jänismetsälle lähteä.' Silloin uhkasin ommella rakkaalle kanssaeläjälle kokokerraston letistä, sittemmin tulin kuitenkin järkiini. Joitakin kuukausia myöhemmin minut yllätettiin kysymyksellä, ihan noin vaan ohimennen, "Voisitko ommella mulle siitä letistä metsästyspipon? Sellaisen, joka sopis talvimetsästykseen?". Todellakin! 

Niin tuli pipo. Tuli vielä ahkeraan käyttöönkin! Ja nyt kuvia katsellessani ymmärrän, miksi nimenomaan lettikangas on tähän pipoon aivan omiaan. 

4.1.2015

Collegetunikat pitsisomistein




Ajoittain tekee hyvää haastaa itsensä. Tällä kertaa haaste oli lyhyt ja yksinkertainen - aikaa kaksi tuntia, ei minuuttiakaan yli. Toinen, koko tammikuun kattava haaste, on käyttää ompeluun vain ja ainoastaan taloudesta jo löytyviä materiaaleja. Mieluiten niitä mahdollisimman kauan nurkissa marinoituneita.






Tavoitteenani oli ommella collegetunika. Omalla, ennen testaamattomalla kaavalla, pitsisomistein. Jännitin ehtisinkö, sillä absoluuttinen aikaraja ei koskaan ole ollut oma juttuni. Tieto aikarajasta teki kuitenkin ennakkovalmisteluista niin huolellisia että aikaa yhteen paitaan kului vain 40 minuuttia. Olkoon toinen siis!




Väljähkö kellomainen malli, kaarretut etu- ja takakappaleet, yksinkertaiset sävy sävyyn sopivat pitsisomisteet. Täydellinen yhteensopivuus lanttileggareiden kanssa. Raati kelpuuttanut, tehtävä suoritettu!

2014 kootut


Vuosi 2014 on ollut varsin tiivis ja elämäntäyteinen. Blogin historiassa ensimmäinen, jona on ollut ajoittain vaikeaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Toisinaan intoa olisi ollut, mutta aikaa ei löytynyt nimeksikään. Toisinaan aikaa taas löytyi, mutta kroppa ja mieli hakeutuivat yhdessä tuumin sohvannurkkaan eivätkä päästäneet aikomusta toteuttamaan itseään. Kaikesta huolimatta vuosi 2014 on ollut käsillä tekemisen suhteen inspiroivin ja luovuutta ruokkivin pitkään pitkään aikaan. Hyvää flow'ta on ollut enemmän kuin aikoihin, vaikkakin määrällisesti tekeminen on ollut vähäisempää.


Tammikuu



Helmikuu



Maaliskuu



Huhtikuu



Toukokuu



Kesäkuu



Heinäkuu



Elokuu



Syyskuu



Lokakuu



Marraskuu



Joulukuu



Paljon on vielä suunnittelun asteella, piirroksina paperilla, roikkumassa nuppineuloilla ilmoitustaulussa, kiehtovina ajatusleikkeinä, viittä vaille valmiina toteutukseen. Mitään lupauksia en uskalla antaa, mutta uskoisin vuoden 2015 tuovan mukanaan vielä määrätietoisempaa omaa suuntaa, selkeyttä, tekemisen meininkiä. Sellaista mielenkiintoista seikkailua!


26.12.2014

Lanttileggarit


Luovutan! Jos määrätietoinen neitokainen jotain päättää, on hänen tahtoaan parempi kuunnella. Tämä(kin) opittiin kantapään kautta.




Olin ommellut neitokaisille mustavalkoiset raitaleggarit, sellaiset reippaat ja raikkaat. Housut eivät olleet jalassa kuin joitakin kertoja, kun yllätin neitokaisista toisen saksineen leggareiden kimpusta. Selitys oli selvä - housut olivat tylsän väriset, ihan väärät eivätkä yhtään prinsessaiset. Ja koska niistä ei tykkää, ei niitä tarvitse pitää jos niihin tekee saksilla reikiä. Aivan loogista! 




Tiukan palautekeskustelun jälkeen marssin tuohtuneena Eurokankaaseen, ostin kimaltavaa lanttitrikoota pakalta ja ompelin varmasti mieluisat, hopeahohtoiset legginssit kummallekin trenditietoiselle. Käyttäjäpalaute oli varsin imartelevaa; "Äiti, en tiennyt että osaat ommella näin kauniita vaatteita!". Niinpä. Arvatkaapa vaan, kuinka tarkasti talouden sakset on piilotettu tapahtuneen jälkeen? 




Alimman kuvan paperinarupallovalosarjakin on pyöritelty joulupukin pajan aputonttuna, kääritty lahjapakettiin ja annettu aattona eteenpäin. 

19.12.2014

Lumihiutale -joulukortit








Joulun alla, pitkän pimeän syksyn jälkeen mieli kaipaa lunta ja valoa. Hiljalleen leijailevat, maisemaa valaisevat lumihiutaleet saivat seuralaisia pitsisistä lumihiutaleista, joita postipoika on kuluneen viikon aikana kantanut ystävien ja sukulaisten postilaatikoihin. Kierrätystä parhaimmillaan - kankaankovettajalla kovetetut pitsiliinat löytyivät kierrätyskeskuksesta, helmet tilaajalahjana tulleesta rihkamakorusta, aaltopahvi käytetystä pakkauksesta. Joulukorttien juju piilee tänäkin vuonna siinä, että tervehdyksen saa helposti irti ja lumihiutaleen voi ripustaa vaikka joulukuusta koristamaan. Tai vaikka ikkunaan, kuten aikaisemmin askartelemani hiutaleet on ripustettu. Ikkunan ulkopuolellakin leijailee hiljalleen isoja hiutaleita - ihana, ihana alku joululomalle!

14.12.2014

Lettimekko



VIMMA companyn lettikangas. Niin kaunista, rehellistä ja suomalaista. Sellaista, ettei kaavan kanssa sopisi liiemmin kikkailla, yksinkertaisuus kunniaan ja kuosi kunnolla oikeuksiinsa. 




Omien mittojen mukaan piirretty peruspaidan luottokaava mekkomittaan pidennettynä. Siisteyttä tuo alavaralla huoliteltu pääntie, jujua puolestaan niskaan ommeltu valevetoketju. Mitään en tekisi toisin, niin tyytyväinen (kerrankin!) olen mekkoseeni. Tai hetkinen! Niskan vetoketju voisi olla raffimpi, kiiltävän metallihampainen, mutta välttämätön se ei ole. 




Siisti ja hillitty, tarvittaessa yhdisteltävissä moneen menoon. Joustocollege on sopiva materiaali talveen, lämmintä ja napakkaa. 

Voiko kankaaseen rakastua? Jos ei rakastua sentään, niin hyvin vakavasti hullaantua ainakin!


1.12.2014

DIY pitsipallot






Joulukuun ensimmäinen päivä, joulunodotus on virallisesti aloitettu! Ensimmäiset jouluvalot (nykyään niitä saa kuulemma nimittää kausivaloiksi) ovat tuoneet lämpöä ja tunnelmaa kotiin jo kuukauden ajan, ensimmäiset piparit ovat jo hävinneet parempiin suihin ja tämän joulun ensimmäiset koristeetkin on askarreltu. 

Vuosi sitten joulun alla tein pitsipallovalot. Ajatus jäi elämään, ja halusin jatkaa palloideaa myös tulevan joulun diy-koristeissa. Syntyi uudenlaisia joulukuusenpalloja. Koska joulu syntyy tekemällä, haluan jakaa idean myös teidän kanssanne. Samalla saan kunnian aloittaa Käsityöblogit -Facebook-ryhmän joulukalenterin, luonnollisesti luukulla nro 1. Olkaa hyvät!




DIY pitsipallot

Tarvitset

  • pitsiliinan
  • ilmapalloja
  • kankaankovettajaa (esim. Paverpol tai Powertex).
  • sakset
  • paperinarua
  • helmiä



Valmistus

1) Kaada kankaankovettajaa astiaan. Kankaankovettaja saattaa merkistä riippuen olla hieman jäykkää, voit tarvittaessa sekoittaa joukkoon vähän vettä. 

2) Puhalla ilmapallo ja muotoile se mahdollisimman pyöreäksi ennen solmimistaan. 

3) Leikkaa pitsiliinasta hieman ilmapalloa isompi pala. Palan muoto ei ole tarkka, voit muotoilla sitä työn edetessä kun näet kuinka pitsi pallon päälle asettuu.

4) Kasta pitsipala kankaankovettajaan, purista ylimääräinen neste pois. Työskennellessä kannattaa käyttää kumihanskoja.

5) Asettele pitsipala ilmapallon päälle. Voit tarvittaessa leikata ylimääräistä pitsiä pois tai asetella reunoja päällekkäin. Kuivuttuaan kankaankovettaja tekee palloista hyvinkin kovia ja napakasti muotonsa pitäviä, joten ei haittaa vaikka pallon pintaan jäisikin rakoja. Mitä ohuemmalti pitsiä, sitä herkemmän näköinen pallo.

6) Voit tarvittaessa lisätä kovettajaa suoraan pallon päälle auttamaan pitsin liimaantumisessa. Pitsin paikalleen saaminen saattaa olla hiukan haastavaa, varsinkin jos pitsiliina on kovin raskas tai paksu, mutta usko pois, se onnistuu kyllä! Huomaathan kuitenkin, että mitä enemmän käytät kovettajaa, sitä varmemmin pitsin reiät tukkeutuvat. 

7) Anna pallojen kuivua kunnes ne ovat täysin kovettuneita. Kuivuminen kestää n. 1-2 vuorokautta. 






8) Pallojen kuivuttua puhkaise ilmapallo ja poista se pitsipallon sisältä. 

9) Solmi pitsipalloon paperinaru ja pujota paperinaruun puuhelmi. Halutessasi voit varmistaa helmen pysymisen paikoillaan esim. pisaralla kuumaliimaa. 

Valmista!





Usein kangas- ja paperinarupalloihin näkee käytettävän myös liisteriä ja erilaisia liima-vesiseoksia. Hyviä varmasti nekin. Itse suosin valmiita kankaankovettajia siksi, että valmiit työt pitävät takuuvarmasti muotonsa myös säilytyksen aikana. Valmiit pallot ovat niin kovia, etteivät ne hetkahda laatikkoon pakkaamistakaan ja kuusen oksilla roikkuu pyöreitä palloja joulusta toiseen. 

Palloista voisi rakentaa myös valosarjan, lisätä yksittäisiin palloihin pieniä valoja tai led -tuikkuja tai vaikka koota kattovalaisimen isommasta rykelmästä palloja. Kauniita myös sellaisenaan esimerkiksi osana kattausta. 

Inspiroivaa ja tunnelmallista joulun odotusta! 






25.11.2014

Pikkumekkosia




Varsin hoppuinen syksy, etten sanoisi! Ompelukone on saanut levätä omassa rauhassaan, eikä muissakaan kässäjutuissa ole liioin kehumista. Sen verran kuitenkin ryhdistäydyin, että syyskuussa vuoden täyttänyt kummityttönen sai avata paketin josta löytyi kaksi liivimekkosta. Kummassakin on käytetty omaa kaavaa (86/92 cm) ja kangasvarastojen kätköistä löytyneitä aarteita, niitä kauneimpia ylijäämäpaloja.

Hieman alkaa tämä ajankäytön epäsuhta vaivata, tonttuhommat kun koputtelevat jo nurkan takana ja työn alla olisi vino pino arjen askareitakin. 'Pause' -nappia kaivataan!