Sivut

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Rannelenkkipussukka




Kevät ja valoisat illat. Kostean raikas metsän tuoksu, vaaleus ja kuulaus. Hengityksen aamuisin vielä höyrytessä on hankalaa siirtää ajatuksena kesävaateompeluun, mutta rannelenkilliseen pussukkaan kesän keveys pääsi siirtymään.




Olen ihastellut taittopussukoita (mikä on suomennos fold over clutchille?) ja haaveillut oman ompelemisesta. Ideoita -hyviä ja ei-niin-hyviä- on ollut jos jonkinlaisia, mutta kun löysin kierrätyskeskuksesta kauniin pellavaliinan, tiesin täsmälleen mitä haluan.






Olen pohtinut paljon ekologisuutta nimenomaan tekstiiliteollisuuden näkökulmasta. Tämä pussukka jos joku on kuitenkin omalla mittapuullani varsin ekologinen - pellavaliina ja keinonahka kierrätyskeskuksesta, vuori jämäpaloja, vetoketju saatu, uutta ainoastaan papukaijalukko. Eikä juuri häpeä uudelle! 



lauantai 12. huhtikuuta 2014

Monikäyttökassi




Olipa kerran rullaverho ja inspiraatio. Kaverikseen tämä parivaljakko sai pari nahkavyötä, lantun ja akryylimaalia. Ja mitä syntyikään?








Perunapainantaa on vilahdellut siellä täällä, mutta vaikka kuinka markettien perunalaareja pengoin, en löytänyt tarkoituksiini riittävän suurta perunaa. Juureshan se lanttukin on ja hyvin tuntui asiansa ajavan, yksilöissäkin oli varaa valita. Kangasmaalin korvasin kaapista löytyneellä akryylimaalilla, kassin kun tuskin tarvitsee konepesua kestää.




Säilytyskassi on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen. Erillisiä huolitteluja tai saumojen tukemista ei tarvita, sillä napakka rullaverho pysyy muodossaan mukavasti. Kahvoina kierrätyskeskuksesta ostetut nahkavyöt, samalla rullaverhon hankintareissulla löydetty.






Alun perin ajattelin kassia lelujen säilytykseen, mutta taisin tykästyä kassiin liiaksi. Se ei siis jää seisoskelemaan neitokaisten valtakuntaan vaan pääsee työkäyttöön auton peräkontin tavarakaaosta selättämään. Sen verran peruna (lanttu-) painannasta innostuin, että tämä kokeilu tuskin jää tähän. Rullaverhojakin seisoo pieni rivi ompelutilan nurkassa tekijäänsä odottelemassa. Miten niin innostunut..? (ja kuka muka monen monta rullaverhokassia tarvitsee?)


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Pilvimatto







Kevät ja kura. Loputon määrä hiekkaa. Nyt jos koskaan tarvitaan kuramattoja! Suorakaiteen mallisen maton kulmat tahtoivat rullaantua, ja onhan se nyt muotonakin vähän tylsä, vai mitä?




Sekatavarakaupat myyvät rullalla olevaa eteismattoa metrihinnalla, reilusta metristä saa hyvin kaksi isompaa ja muutaman pienen maton. Isot matot ovien eteen kuisteille, pienet neitokaisten leikkimökkiin.




Maton tekeminen on hyvin yksinkertaista; hahmottelin halutun pilven muodon tussilla kuramaton nurjalle puolelle keskikokoista lautasta apuna käyttäen. Tämän jälkeen leikkasin kuvion saksilla irti. Varasin hommaan järeämmätkin leikkurit, mutta uusi kuramatto oli sen verran pehmeää että tavallisilla saksilla pärjäsi loistavasti. 

Matoista tuli aika hauskat, juuri sopivasti hymyilyttävät olematta kuitenkaan silmiinpistävät. Tervetuloa rapa ja hiekka, taistelu teitä vastaan on aloitettu!


lauantai 29. maaliskuuta 2014

Työtossujen tuunaus



Keväällä ei ole juuri sen ihanampaa asiaa kuin paljasjalkakenkien kaivaminen talvisäilytyksestä. Maa tuntuu vielä hieman viileältä askelten alla, mutta tehokkaasti työskentelevät jalkaterän lihakset pitävät huolen siitä ettei vilu pääse yllättämään. 




Feelmaxeja parempia paljasjalkakenkiä en ole vielä löytänyt, mutta ulkonäöltään ne jättävät kyllä melkoisesti toivomisen varaa. 




Vaan aika paljon saa aikaiseksi pienellä vaivalla - tussasin punaiset ompeleet mustiksi ja vaihdoin kengännauhojen tilalle kierrätyskeskuksesta hankittua satiininauhaa. Koska nauha oli määrämittainen, siitä ei juurikaan riittänyt solmittavaksi, joten rikki menneen repun kiristimet pääsivät toimittamaan rusettien virkaa. 

Nämä tossut ovat lähinnä sisäkäytössä, mutta samantyyppisillä paljasjalkakengillä hipsin joka kesä huhtikuusta marraskuuhun. Myöhään viime syksynä eräs kollega tosin totesi että pistää pystyyn kolehdin jotta saan hankituksi kunnon kengät, ellen muuten hoksaa laittaa tossujani talviteloille. Onneksi seuraavana päivänä satoi lunta, ei tarvittu kolehtia. :)


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Geometriaa



Olen katsellut kolmioita sillä silmällä. Ihastellut, salaa tarkkaillut, kiertänyt kuitenkin kaukaa. Myytävissä kolmiotuotteissa vallitsevat usein voimakkaat värit - kirkkaat punaiset, keltaiset, harmaat ja mustat. Meille sopisi paremmin rönsyilevämmät, ei niin säntilliset värisuorat. Ei sen tarviis olla niin justiinsa!




Tilkkulaatikosta löytyi kiva sekoitus pinkkiä, vaaleanpunaista, violettia ja valkoista, ja hetken mielijohteesta päätin kokeilla kolmioihastuksen muuttamista omanlaisekseni. No, ihan ominta hommaa tuo millintarkka tilkkuilu ei kyllä edelleenkään ole, ollaan nyt rehellisiä, mutta ainakin on yritetty! Alkuinnostuksissani suunnittelin kokonaisen tyynysarjan jossa pinkkiä täydentäisivät lime-turkoosi ja kelta-harmaa-valkoinen, kolmioiden nurkkia kohdistellessani tulin kuitenkin järkiini.




Pirteä se on! Mukavasti tuo trendin aallonharjaa myös tänne meille, korostamatta kuitenkaan liikaa itseään. Tyyny ei oikein osaa päättää missä lepäilisi, useimmiten se löytyy neitokaisten valtakunnasta. Niitä pitäisi kuulemma olla kuitenkin kaksi. Kukahan ompelis?!


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

DIY korkkipannunalunen



Mitään, mistä vielä joskus voisi askarrella jotain uutta, ei kannata heittää pois. Joskus tosin vaaditaan erittäin pitkää pinnaa ja vahvaa uskoa siihen, että idea romun suhteen jalostuu riittävästi. Kuten nyt esimerkiksi vaikka näiden korkkien kanssa, joita olen keräillyt vuositolkulla ilman mitään ajatusta siitä, mitä niistä voisi tehdä.





Kunnes sain ajatuksen - inspiraation lähdettä tuskin tarvitsee sen kummemmin esitellä. Tässäkään tapauksessa hinta ei ollut se ratkaiseva tekijä (Ferm Livingin Cork -pannunalunen Finnish Design shopista 17,10e), vaan kupliva innostus siitä, että tuon(kin) voi tehdä itse!





DIY korkkipannunalunen

Tarvitset:
          - parikymmentä pyöreäpäistä korkkia
          - veitsen
          - akkuporakoneen
          - pyöreää kuminauhaa n. 30-40 cm
          - silmäneulan


  • Leikkaa veitsellä korkkien pyöreät päät irti korkin rungosta
  • Poraa jokaiseen "helmeen" reikä keskelle
  • Pujota helmet kuminauhaan ja kiristä kuminauha niin tiukalle kuin suinkin saat. Solmi tiukasti.
  • Leikkaa kuminauhan päät lyhyiksi läheltä solmua ja vedä solmu viereisen helmen sisälle piiloon. Nopeaa ja helppoa!






Korkkipannunaluseni on paljon esikuvaansa rosoisempi ja särmikkäämpi, mutta samalla siinä on sellaista hauskaa tee-se-itse -meininkiä. Tuli kiva fiilis - korkki on materiaalina kaunis mutta vaikea, sillä tuntuu että ideat joita korkin ja korkkien ympärillä pyörii ovat kaikki melko perinteisiä eivätkä ole inspiroineet riittävästi; kelluvia avaimenperiä, muistitauluja, ovikransseja. Pannunalunen ei ole mitenkään erityisen omaperäinen sekään, mutta tuo ajatus designtuotteen kopiona on kutkuttava. Eikä maksanut mitään!

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

30





'Jokunen päivä sitten minulta kysyttiin kuinka vanha olen. Piti ihan pysähtyä miettimään - toistaiseksi 20+ ja 30-, vaan vähiin näyttää käyvän!' 


Näillä sanoilla kutsuin meille jotakuinkin kuukausi sitten joukon ystäviä istumaan iltapäivää, iltaa ja vähän yötäkin. Parantamaan maailmaa, syömään vatsan täyteen herkkuja, saamaan hymyilylihakset kipeiksi. En ole kovin hyvä järjestelemään juhlia, mutta koska edellisestä tasaluvusta oli kulunut aikaa jo kymmenen vuotta ja koska keksin (omasta mielestäni) maailman parhaan synttäri-idean, syytä löytyi kerrakseen.




'Jos mietit mitä voisit tuoda, vastaus on yksinkertainen - tuo itsesi. Jos se ei mielestäsi riitä, tuo kangaspala. Sellainen, joista voidaan illan aikana ommella yhdessä torkkupeitto. Sellainen torkkupeitto, jonka alle voisin käpertyä vielä 30 vuoden päästäkin onnellisena niistä ystävistä, joiden kanssa olen peiton aikanaan ommellut. Sillä sellaisiahan ystävät ovat - ne lämmittävät, ne hymyilyttävät, niiden kainaloon voi käpertyä.'






Vaatimukset kangassuikaleille olivat yksinkertaiset: kankaan tuli olla lakanavahvuista puuvillaa ja siitä oli tarkoitus saada yksi tai useampi 140 cm pitkä raita. Kankaan tuli olla yhtä kuosia, ja mikä tärkeintä, kuosin piti täyttää määritelmä annukkamainen




Ja niin kuusitoista ahkeraa ja rohkeaa ompelijaa tarttui vuorollaan toimeen. Ompelukoneen ääressä jaettiin monenlaisia tarinoita mm. aiemmista ompelukokemuksista, naurettiin, koettiin epäuskon ja onnistumisen elämyksiä ja mikä parasta - ylitettiin itsensä monen monta kertaa! Kangassuikaleet ovat kaikenkirjavia, iloisia, värikkäitä, herkkiä ja ennen kaikkea annukkamaisia. Kooltaan peitto on valtava, pituutta sillä on 2,3 m ja leveyttäkin lähes 140 cm. 




Kiitos kuuluu siis teille kuudelletoista ihanalle ja muutamalle muulle ystävälle, jotka elivät tekemisen hengessä vahvasti mukana vaikka eivät itse paikalle päässeetkään. Kiitos! <3 Kolmekymppisenä on aika ihanaa olla. 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Epäsymmetriaa




Kangaslaatikkoja järjestellessäni löysin käsiini pehmoista mustaa viskoositrikoota. Pikaiseksi ajateltu iltaompelus muuttui ei-niin-pikaiseksi, hieman tarkemmin harkituksi epäsymmetriseksi lepakkohihaiseksi paidaksi. Rypystystä vasemmalle olalle, vastarypytys lantiolle, oikealle puolelle. Pääntie pudotettu oikealle olkapäälle, vasemmassa hihassa reilu halkio jonka saa solmittua rusetille. Omimmalta tuntuu kuitenkin pitkä helmaresori, joka on samaista viskoositrikoota sekin.




Tykkään, tykkään, tykkään! Ei se ole aina niin justiinsa, ilman kaavaakin voi näköjään onnistua. Rehellisyyden nimissä tunnustettakoon kuitenkin että suunnitteluun ja rypytysten hakemiseen saattoi hurahtaa tunti jos toinenkin.. 


tiistai 25. helmikuuta 2014

Tikkitakit


  

Eletään kevättalvea. Joku olisi ehkä ajattelisi että on hieman myöhäistä ommella lapsille tikkitakkeja tässä vaiheessa vuotta, helmikuun loppupuolella. Joudun pakon edessä allekirjoittamaan väitteen, sillä talvesta ei enää ole tietoakaan - räystäät tippuvat, seinän vierustalla vihertää ja tilitantit laulavat. 




Onneksi hiljaa hyvä tulee, sillä neitokaisten hienostelutakit ovat olleet enemmän ja vähemmän työn alla lähes 10 kk ajan. En muista milloin olisin näin paljon purkanut, ommellut, purkanut ja taas ommellut päästäkseni jälleen purkamaan! Siinä kahta takkia vaihe vaiheelta samanaikaisesti tehdessäni (ja purkaessani) mietin, että kaksien siistien, vuoritettujen takkien ompelu istutettuine hihoineen on vähän kuin kaksosten kasvatus - elät samat vaiheet peräjälkeen; samat onnistumiset, samat virheet, samat monimutkaisuudet. Etkä opi siltikään, vaan toistat virheet, vaiheet ja kiemurat peräjälkeen lähes identtisesti, vaikka mahdollisuus oppimiseen olisi käden ulottuvilla. 




Vaan tulihan niistä kivat! Kaavana on Naavakuusi (Ottobre 6/2012, koko 104 cm). Kaava on tarkoitettu duffelitakiksi, mutta hyvin toimii tikkivuorellisena kangastakkinakin. Hupun vuoren, alavarat, taskut ja tampit ompelin tehostevärisellä vuorituksella. Molemmat takit ovat lisäksi kauttaaltaan tikkivuorella vuoritetut. Takkikangas itsessään on Ikean paksua Åkerkulla -puuvillaa.




Takkien juju on hupun kaavoituksessa. Huppu laskeutuu kivasti niskaan vaikka onkin iso ja paksu, ja hupun leikkaus kehystää kasvoja kauniisti.




Vaikka meillä enenevissä määrin kuullaankin lausetta "mutta äiti, en minä  pyytänyt sinua  t ä l l a i s t a   ompelemaan!", niin takkien kanssa taisin kuitenkin osua oikeaan. Takkeja pyydetään päälle niin päivähoitoon kuin kerhoreissuillekin, ja joskus ihan vain peilikuviaan ihastellakseen. Talvi, pysyisitkö vielä hetkisen? 


keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Kaksosten päivä


 



"Kaksosten päivä tarkoittaa sitä, että on ystävä ja kaveri. 
Että minulla on sisko ja että minä olen sisko.
Se että on kaksonen tarkoittaa että on kaksosten päivä. 
Ja silloin saa syödä jäätelöä!"

Neitokaisen, 3,5 vuotta, ajatuksia kaksosten päivästä. Kaksosten päivää vietettiin 2.2.


Kaksosten päivän kunniaksi kysäisin neitokaisilta haluaisivatko itselleen jotain itse ommeltua. Vastauksen ollessa "joooooo!", kaivelin kangaslaatikoiden uumenista pinkkiä joustocollegea ja raidallisia velourtilkkuja. Syntyi nopeat, sydänpolvipaikkaiset housut sydänystäville. 






Ja kun nyt kerran ompelukoneen eteen istahdettiin, ompelin pikaisesti söpöstelypiposet tyllihörhelöllä. Taisi tulla liiankin hörhelöinen, sillä toinen neitokaisista kyseenalaisti ruusukkeen osoittamalla sitä napakasti sormellaan ja tivaamalla "Äiti, mikä ihme  t o i  on?!"

Inspiraatiota ompeluksiin on haettu mm. täältä ja täältä.