5.2.2016

Timantteja, haastetta ja asennetta.



Vaeltelen päämäärättömästi kangaskaupassa. Käsi kulkeutuu kangaspakalta toiselle, katse haarukoi kankaita. Kosketus kertoo ilman tuotelappujen tutkimistakin mikä kangas soveltuisi ja mihin ei tällä kertaa kannata ihastua. Mieleen on piirtynyt tarkka luonnos siitä, mitä paidalta haluan.

Vaatekaupoissa kiertelyn tuskaisuuteen verrattuna kangaskaupan mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta. Täällä voin itse valita materiaalin, kuosin ja värin, pystyn ostopäätökselläni vaikuttamaan jopa tulevan vaatteeni kankaan laadukkuuteen.

Loppu on sitten kiinni minusta itsestäni. Yritys ja erehdys opettaa - nykyään alan hiljalleen uskoa  siihen että onnistun muuttamaan haastavimmatkin visiot valmiiksi vaatteiksi. Ja jos en, tiedän mitä tehdä seuraavalla kerralla toisin.




Yksi suurimmista syistä sille miksi teen itse on se, etten löydä mieluista valmiina. Verkkokauppojen ansiosta ostomahdollisuuksien puutteesta ei kyllä voi valittaa, kyse on ennemminkin omasta laiskuudesta ja huonoista kokemuksista mitä vaatteisiin tulee. Tuttu tarina - vaate tuntuu ja näyttää sovituskopissa täydelliseltä. Ensimmäinen käyttökerta ja pesu paljastavat sen todellisen luonteen; kainaloista nyppyyntynyt ja pesussa kokoa pienemmäksi kutistunut rytky ei ole se sama, jonka iloisena mielestäni hyvän löydön tehneenä kotiini toin. Useimmiten vaate ei pääse edes mukaani kotiin saakka, sillä minusta on tullut nirso. Haluan, että vaate istuu päälleni hyvin, on mittasuhteiltaan sopiva,  sopii tyyliini, on laadukas ja huolellisesti tehty. Liikaa vaadittu?



Muitakin vaihtoehtoja varmasti olisi. Etsiä tarkemmin, etsiä laajemmalta. Ostaa merkkivaatteita, maksaa laadusta. Tässä vaiheessa käsilläajattelija kuitenkin vetää jarrun pohjaan, tekee täyskäännöksen ja suuntaa kangaskauppaan. Osaan ihan varmasti itsekin!

Tällä kertaa tarve oli kevyelle ja monikäyttöiselle topille, joka toimisi tarvittaessa niin farkkujen, siistien housujen kuin hameenkin kanssa. Toppi, jossa olisi joku koukku joka tekisi siitä mielenkiintoisen, mutta joka ei huutaisi olevansa itse tehty.




Topin pohjana on käytetty Jenny Hellström Ruasin 'Sy!' -kirjan kaavaa 'Norah', jota muokkasin reilusti. Kerroksellisuus ja pääntien laskokset tuovat mustaan perustoppiin keveyttä, takakappaleen halkio ja kultainen kierrätysnappi jujua.

Ompelujälki ei ehkä ole pukuompelijan taitojen veroista, mutta halpaketjujen laadun voisin väittää hakkaavan mennen tullen. Olkoonkin, että toppi on ommeltu sifongista, joka on materiaalina itsepäisyydessään samaa luokkaa tekijänsä kanssa.





Ja kun innostuu, sitä innostuu usein kunnolla. Mitäpä uusi toppi olisi ilman samaan settiin sopivaa laukkua? Vanha miesten nahkatakki, pari klipsiä ja kultainen nappi. Täydellinen match! Taskun suu muodostaa laukun takapuolelle taskun kännykälle, muuten laukku saa olla hyvin pelkistetty. Ei teollisesti tehdyn veroinen, mutta sitäkin tunnepitoisempi ja rakkaampi, tarkasti tarpeiden mukaan tehty.



Haaste on selätetty! Asenne ratkaisee - usko että pystyt. Aloita helposta, etene kohti haastetta. Pian huomaat etteivät vaikeimmatkaan materiaalit asetu poikkiteloin visioidesi tielle.

Entä ne timantit sitten? Designverstas Omanan Salamatkustaja -koru on just sitä mitä tarvitaan räp-bile-iltana. Jäähalli, täältä tullaan!


Sifonki Eurokangas
Nahka vanhasta nahkatakista
Napit omista kätköistä

2.2.2016

Reppu vai laukku - vai ottaisinko molemmat?





Kassillinen kierrätyshuopaa ja haaste aiheena #retkellä #yhteiseloa #ulkoilmassa. Ideariihi käynnistyi välittömästi - istuinalusta, termospullon suoja, eväspussi, patakintaat, huopavirsut vai ehkä huopakontti? 

Taitoyhdistykset ja kotimainen Dafecor -perheyritys antoivat Kotopirkoille mahdollisuuden päästä kokeilemaan uutta Green Craft -kierrätyshuopaa, enkä epäröinyt hetkeäkään ettenkö olisi lähtenyt testaamaan uutta mielenkiintoiselta kuulostavaa materiaalia. Jotain perinteistä, pehmeää ja käytännöllistä, päätin, ja lähdin punomaan tuohikonttia mukailevaa reppua.

Reppu valmistui valmiiksi leikatusta huopanauhasta lähes huomaamatta. Vaikka punottu huopapussi ei ompelukoneen jalan alle mahtunutkaan, ei taskun ompeleminen ja punosten vahvistaminen käsin tuottanut vaikeuksia.



Koska monikäyttöisyys on pelkkää plussaa, ompelin laukkuun reppuhihnojen lisäksi paikat olkahihnan kiinnitystä varten. Kantohihnoina toimivat kierrätyskeskuksesta löydetyt vyöt ja tarvittaessa niiden kiinnitysklipsit saa sujautettua piiloon koripunokseen. Näin olkahihnamallista laukkua kantaessa reppumallin kiinnikkeet eivät ole näkyvissä ja takerru vahingossa vaatteisiin. Laukun sisällä olevaan palomieshakaan saa näppärästi kiinni kantohihnan lisäksi vaikka avaimet.





Erityisen mielekkään laukusta tekee tieto siitä, että sen materiaalina käytetty huopa on valmistettu kierrätetyistä neulevaatteista. Nyt jos koskaan kannattaa siis penkoa kaapit ja viedä käyttämättä jääneet, venyneet, vanuneet, nyppyiset tai muuten epämieluiset neuleet, lapaset ja myssyt Taitoyhdistysten keräykseen. Lisätietoa kampanjasta ja keräyspaikat löydät täältä.

Lisää ideoita Green Craftin käyttömahdollisuuksista löytyy paitsi tuotteen omilta sivuilta, myös Kotopirkkojen facebook-sivulta. Siellä on käynnissä myös arvonta, jossa on mahdollisuus voittaa itselleen iso kassillinen tätä inspiroivaa materiaalia. Seuraavaksi suunnittelin testaavani huopavirsujen punomista, mitä kivaa sinä keksisit kierrätyshuovasta?


*Blogiyhteistyö - Taitoyhdistykset ja Dafecor


11.1.2016

Stoori.fi


Joskus päätösten tekeminen on hyvin yksinkertaista. Tietenkin tiedän mitä haluan ja mikä on minulle parhaaksi! Ei neuvoja, ei keskustelua, pelkkä vakaa -ja oikea- päätös. (Ja jos päätös sattuisikin osoittautumaan vääräksi, sitä ei hevin myönnetä.)

Sitten on ne hetket, kun päätöksen tekeminen ei olekaan aivan niin yksinkertaista. Useita lähestymistapoja, useita erilaisia kulmia joista asioita voi tarkastella. Kokemusta ei ole, ja tietokin on hieman vajavaista. Niinä hetkinä täytyy luottaa intuitioon.




 
Hetken mielijohteesta puolihuolimattomasti täytetty hakemus heitti 'Annukan aurinkoisille' mahdollisuuden hypätä mukaan osaksi Stoori.fi -blogiportaalia. Rehellisesti - tätä mahdollisuutta on punnittu pitkään ja hartaasti. Jopa niin hartaasti, että rakas kanssaeläjäni lienee totaalisen kyllästynyt asian puimiseen. 

Mikä se Stoori sitten on? Stoori on sanomalehtikonserni Keskisuomalaisen alle hiljattain perustettu blogiportaali, joka lanseerataan virallisesti huomenna. Uudenlainen verkkoyhteisö, joka kokoaa alleen ison joukon hyvin erilaisia kirjoittajia. Onko se sitten 'Annukan aurinkoisia' varten? En tiedä. En kuitenkaan malttanut olla lähtemättä mukaan ottamaan asiasta selvää!






































Ei huolta, täällä mikään ei muutu! Stoorin alle päivittyvä osa blogistani on eräänlainen "spin off" -versio. Näin alkuun postailen sinne osittain teille tuttuja juttuja, mutta kaikki uudet tekstit tulevat myös tänne bloggerin puolelle. Lupasin itselleni vuoden kokeilujakson, aika siis näyttää mitä tuleman pitää.

Stoorissa kaikki aloittavat tyhjältä pöydältä, joka tekee asetelmasta mielenkiintoisen. Lähes viisivuotiasta DIY-blogia ei kuitenkaan kannata missään nimessä nollata ja aloittaa kaikkea alusta, joka sekin osaltaan vaikutti päätökseeni jatkaa täällä bloggerissa. Toinen merkittävä syy on se, että 'Annukan aurinkoiset' on toinen niistä puhtaasti DIY-juttuihin keskittyvistä blogeista Stoorissa. Loput vajaa sata blogia keskittyvät pääasiassa muihin aiheisiin. Olen siis paitsi hieman skeptinen, myös todella jännittynyt siitä miten tee-se-itse -meininki otetaan vastaan isommissa blogipiireissä.

Onneksi te lukijat olette kuitenkin olemassa - täältä turvallisesta blogikodista on hyvä tehdä tutkimusmatka tuonne suureen maailmaan! Pitäkää peukkuja ja tulkaa kurkkaamaan miltä meininki näyttää! 


10.1.2016

DIY treenitoppi





Tammikuu. Uusi alku. Aika lunastaa vuodenvaihteessa tehdyt lupaukset, valloittaa kuntosalit ja pistää elämäntapa remonttiin. Hankkia uusi harrastus ja päheät releet! Tai jos sattuu olemaan ympäri vuoden yhtä hurahtanut liikkumaan kuin allekirjoittanut, pelkkä treeniasun päivitys riittänee herättelemään lomalla torkahtaneen liikuntakärpäsen. 






Uuden treenitopin hankkiminen voi olla yllättävän helppoa ja nopeaa. Pieni ajatus siitä millainen hyvä urheilutoppi voisi olla, pari olemassa olevaa toppia malliksi ja kangaskaupasta pätkä mahdollisimman energisen väristä lycratrikoota riittävät. Kaavan saa kopioitua vanhoista hyviksi havaituista vaatteista jotka istuvat mukavasti ja antavat riittävän liikkumaväljyyden. Lycra ei purkaudu, joten huolittelut voi unohtaa. Neljä saumaa, ja toppi on valmis. 




Vaatteen, urheiluvaatteenkaan, ompelun ei tarvitse olla hankalaa. Suurempi on uskaltamisen kynnys. Aivan kuten liikunnan aloittamisessakin pitkän tauon jälkeen. Osaanko, pärjäänkö, uskallanko? Usko pois - uskallat ja osaat. Minäkin osasin!




...no okei, myönnetään. Tein ensin harjoitteluversion. Mutta siitäkin tuli hyvä!

2.1.2016

2015 kootut


Vuosi 2016. Vuosi vuodelta, päivä päivältä, hetki hetkeltä tekeminen vaihtelee, virtaa ja muuttaa muotoaan. Elämässä sattuu ja tapahtuu, niin ruudussa kuin sen takanakin. Asiat puidaan käsillä ajatellen, kuinkas muutenkaan, ja lopputulos on tavalla tai toisella luettavissa täällä blogissakin.

Vuosi 2015 on ollut elämänmakuinen. Blogi on ollut toisinaan aktiivisempi, toisinaan hiljaa luvattomankin pitkään. Hyppy palkkatöistä yrittäjyyden maailmaan, päätään nostanut liikuntafriikkiys, eloisa perhe-elämä ja käsityöharrastus - jokaisella on oma aikansa, paikkansa ja merkityksensä. Kuvia selatessani olen kuitenkin onnellinen blogin olemassaolosta. Siitä, että hetkittäisistä epäuskon hetkistä huolimatta olen jatkanut; kuvannut ja kirjoittanut siitä mitä on tullut tehtyä. Tekemättä en kuitenkaan koskaan osaisi enkä haluaisikaan olla.











 


Yksi ruutu jokaista kuukautta kohti. Monenlaista on takana, mutta monenlaista on edessäkin! Koskaan aiemmin vuosikoosteen kirjoittaminen ei ole jännittänyt, mutta nyt tuntuu joku hassu perhonen räpyttelevän vatsanpohjassa. Maaliskuussa sain käsiini kirjan jonka sivuille parikin DIY-ideaani painettiin, lokakuussa liityin Kotopirkkoihin ja nyt olisi tarjolla vielä yksi kutkuttava tilaisuus, johon tarttumista edelleen puntaroin. DIY-vuosi 2016 - bring it on!


22.12.2015

Koristeita koivukiekoista









Jos kulta, hopea ja kimalteet eivät tunnu omalta jutulta, tai rahan tuhlaaminen joulukoristeisiin tuntuu muuten vain turhalta, ratkaisu voi löytyä luonnosta. Ohut koivunrunko sahattuina n. sentin paksuisiksi kiekoiksi jotka koristellaan skandinaavisen yksinkertaisella tyylillä toimivat varmasti. Onnistuu vaikka lasten kanssa! Tai siis onnistuu, jos päästään yhteisymmärrykseen siitä, onko vähemmän enemmän, vai pitäisikö sittenkin kaivaa glitterhilepurkki esille ja upottaa kuulemma niin tylsän väriset palikat ihanaan kimaltavaan hileeseen. Neuvottelut ovat edelleen käynnissä. Harkitsen valtakunnansovittelijan kutsumista paikalle.

21.12.2015

Pitsiviirinauha joulukuuseen





Joulun perinteisiini kuuluu tehdä ainakin joitakin koristeita itse, joka joulu. Tänä vuonna nopeaa, kevyttä, yksinkertaista. Edullistakin! Metreittäin ohutta narua ja vanha keinokuituinen pitsiverho. Niistä syntyi pitsinen viirinauha kuuseen ripustettavaksi. Niin hentoinen! Rakas kanssaeläjä seurasi viirin ripustelua huvittuneena vierestä ja totesi joulukuusen näyttävän lifestylekuuselta. En allekirjoita väitettä, mutta innoissani olen - hento nauha on paitsi ekologinen, myös näyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Juuri sopivan juhlava jättäen kuitenkin tilaa luonnon omalle kauneudelle. 


17.12.2015

Ei ihan aito - DIY





Ihastun harvaan design-tuotteeseen palavasti. Hipelöin, silittelen ja ihastelen kyllä, mutta tuotteen täytyy olla todella erityinen jotta se pääsee mukanani kotiin asti. Ehkä sillä että itse tekee paljon säästää tavallaan myös rahaa. Ei siksi, että itse tekeminen tulisi juuri sen halvemmaksi kuin valmiina ostettu tuote. Itse tekeminen on haaste jota ei halua ohittaa. Ideoiden pyörittely ja uusien ratkaisujen keksiminen on se juttu. Ja koska itse tehty tuntuu lähes aina alkuperäistä inspiraation lähdettä rakkaammalta ja merkityksellisemmältä, alkuperäinen tuote jää kauppaan. Suoranainen plagiointi on sitten asia erikseen, nyt puhutaan inspiroitumisesta!

Voin tunnustaa olevani salaa ihastunut Design House Stockholmin Block-valaisimeen. Valon leikki lasikuution sisällä on niin kaunista! Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi - miten olemassa olevia elementtejä voisi hyödyntää DIY-valaisimessa?

Vanha lasipurkki kohokuvioineen, konstailematon musta johto ja perinteinen hehkulamppu. Yhdessä ne ovat riittävän samanlaisia, mutta kuitenkin aivan erilaisia kuin edeltäjänsä. DIY-valaisimen hinnaksi tuli n. 10 €, lasipurkki löytyi omasta kaapista.

Aiemmin blogiani seuranneet tietävät innostukseni tee-se-itse -valaisimiin. Siksi en epäröinyt osallistua tällä kirjoituksella taloon.comin valaisinaiheiseen blogikilpailuun. Lisätietoja, äänestysohjeet sekä mm. muita huikeita DIY-valaisinideoita ja -tarinoita löytyy osoitteesta http://sisustusniksit.fi/. Saatoin ehkä eksyä myös taloon.comin verkkosivuille seikkailemaan, ja minkä kaunottaren löysinkään! Betoninen Stella voisi hyvin muuttaa meille, omien betonisten valaisimien seuraksi. Paitsi valaisinfriikkinä, myös hyvien ideoiden ystävänä kiinnostaisi tietää millainen on Eilen tein -blogin Hannen suosikkivalaisin, ja siksi haastankin Hannen mukaan fiilistelyyn. Ja jos teillä lukijoilla on hyviä tarinoita tai tee-se-itse -ideoita valaisimiin liittyen, käykää ihmeessä jakamassa niitä!

6.12.2015

Suosikkipaita






Lempivaatteen tunnistaa siitä, että se on käytössä usein. Itseasiassa aina kun mahdollista. Päältä pesukoneeseen ja sieltä narulle lämpimään saunaan kuivumaan, jotta se varmasti olisi aamuun mennessä kuivunut. Lempivaate on sellainen joka toimii töissä ja vapaalla, on käytännöllinen, tarkoituksenmukainen ja ennen kaikkea hyvin istuva. Jotta tämä ei kuulostaisi liian hyvältä ollakseen totta, on pakko tunnustaa että on niitä koeversioita ja epäonnistuneita virityksiä matkan varrella ommeltu yksi jos toinenkin. Mutta koska The Kaava on nyt olemassa, lempipaitoja voi hyvällä omalla tunnolla ommella juuri niin monta kuin tarvetta on. Ettei tarttis aina lämmittää saunaa vain saadakseen paitaa kuivaksi seuraavaa aamua varten!


Kankaat: Jyväskylän kangaskauppa