Sivut

torstai 24. heinäkuuta 2014

Raitamekko




Kerran mekkoihin opittuaan niistä tuntuu hankalalta päästää irti. Ja onhan kaksi mekkoa yhdelle naiselle aika vähän, vai mitä sanotte? Perhosmekosta lähtien mielessä on pyörinyt musta-valkoraidallinen trikoomekko, sellainen hieman sporttisempi tapaus. Mistään ei kuitenkaan löytynyt raidallista -siis oikeasti jättiraidallista- trikoota, joten sellaista oli tehtävä itse. Ostin Kestovaippakaupasta hieman napakampaa valkoista ja mustaa jerseytä, ja ompelin niistä oman raitakankaan. Kun kangas oli valmis, loppu syntyi tutulla kaavalla kuin itsestään. Tykkään jättikokoisesta, kahden erilevyisen raidan kankaasta hurjasti ja mielessä olisi jos jonkinlaista vaatetta johon raitaa voisi käyttää. Harmi ettei sellaista saa mistään (vinkkinä kangaskauppiaille!), ei tuo yhteensaumurointi ihan ongelmatonta kuitenkaan ollut ja käytettävyyskin selvinnee vasta toistuvissa pesuissa.

PS. Äitini on joskus tokaissut että ihminen on aikuinen vasta kun polvet eivät ole joka kesä ruvella. Kuten kuvista voidaan -jälleen kerran- todeta, kinttuni ovat tänäkin kesänä siinä kunnossa ettei aikuisuus taida olla tämänkään vuoden riesa, mikäli tokaisua on uskominen. ;)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Korkkikorvikset


Kesä on hulvaton. Kevyt ja kupliva, huoleton. 





Kierrätyshenkisen pannunalusen jälkeen jäi kasa kuoharipullon korkkien kantoja. Tulossa oli festarit, parasta seuraa, naurua ja musiikkia, sitä huoletonta menoa. Laatikon pohjalta löytyi jokunen pari nappikorvisten kantoja ja kaksikomponenttiliimaa. Muuta ei sitten tarvittukaan!




Festarit menivät, korvikset jäivät kesän lemppareina korviin asumaan. Naapuri kävi eilen kahvilla, ja kesken herkuttelun jäi tuijottamaan korviksiani; "Sulla on korkki korvassa?". Naurua. "Ootko 'semi seco'?"

Jep, olen!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Hellemekot kierrätyshengessä



Aurinko, lämpö, kostea ilma, ihanasti puhaltava lämmin tuuli... kesä, niin rakas kesä! Paljon ei sisällä viihdytä, mutta päivän helteisimmän hetken aikana pakenin viileään ompelemaan pari hellemekkosta. Pitäähän sitä neitosilla hulmuhelmat olla vaikka laiska ei ole jaksanutkaan pesukonetta (ja jo olemassaolevaa, pyykkivuoreen hautautunutta mekkokasaa) pyörittääkään!



Mekot syntyivät hämmästyttävän nopeasti kirpputorilta löytyneistä (3e /kpl, kuva yllä) aikuisten tunikamekoista. Helmojen lyhennys, rypytettyjen osien kevyt kavennus ja olkaimien lyhennys, tämän yksinkertaisempaa ei tuunaus voisi juuri ollakaan. Kelta-oranssiin mekkoon ompelin alimman harmaan raidan tilalle keltaisen kaitaleen, sillä lila-pinkistä mekkosesta meinasi tulla totinen taisto. Säikähdyksellä selvittiin, ja nyt ovat taas parhaat ystävät - ainakin hetken ajan. 

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Tunikasta tuubimekoksi


Kirpputorilla kierrellessäni löysin hyvälaatuisen tunikan jonka raidoitus miellytti silmääni. Tunika itse oli melkoisen muodoton säkki, mutta hinnan ollessa nimellinen nappasin tunikan ostoskoriini. 

Kotona tunika muutti muotonsa hyvin nopeasti säkistä tuubimekoksi kolmella saumalla; sivusaumojen kavennus ja yläreunaan resori. Onhan se edelleen melko rento, 'tommonen pötkylävaate', kuten rakas kanssaeläjäni näitä tämän kategorian vaatteita kutsuu, mutta rennosti kesällä kuuluu ollakin!



Alkuperäinen tunika oli ihan kiva, mutta omalle vartalotyypilleni niin epäsopiva kuin epäsopiva olla voi. Pienen tuunauksen jälkeen tästä tuli oma suosikkivaate tälle kesälle, eikä hintaakaan jäänyt kuin 2e. Ja nyt saatiin vielä helteetkin, voi ihanuutta!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kasvihuone - perustus ja runko


Kesäaikaan käsillä tekemisen saralla tapahtuu valtava paisumus; projekteja on nurkassa jos toisessakin, sisällä, ulkona, kotona ja reissussa. Puuhakkuus näkyy myös blogissa, joka joutuu näivettymään oman onnensa nojassa. En silti ole unohtanut, menossa on vain niin isoja projekteja ettei oikeastaan nukkumaankaan malttaisi!



Alan olla lähipiireissäni tunnettu siitä, että minulle kelpaavat lähes kaikki tavarat, romu ja ylijäämämateriaalit joille ei muilta löydy käyttöä. Syksyllä haalin hellään huomaani ystävän 60-luvulla rakennetun omakotitalon ikkunat, taisinpa innoissani luvata niille uuden kodin jo ennenkuin ehdin tehdä kasvihuoneen rakennusanomusta rakkaalle kansaeläjällenikään. Miesparka taisi olla jokseenkin tyrmistynyt kun järjestin puolen päivän mittaisen ikkunoiden pelastusoperaation keskellä ankean kylmää ja kosteaa syksyä, ja innoissani ilmoitin tulevan kesän 'yhteisestä pikkuprojektista'. Onneksi talvi oli pitkä, märkä ja pimeä, ja yhteistyöneuvotteluja (=väsytystaistelua) voitiin käydä hiljalleen. Kun kevät viimein koitti, hypin riemuissani tasajalkaa - kasvihuoneella oli rakennuslupa, rakennusmestari ja selkeä toteutussuunnitelma!



Perustus ladottiin kakkoslaatuisista vallikivistä kahteen kerrokseen tiiviiksi jyrätyn hiekkapatjan päälle. Osa kivistä on ylijäämää edelliskevään pihatöistä, loput ostettiin tehtaanmyymälästä. Kivissä on sekaisin harmaita ja mustia vallikiviä, samaa värierää kun ei ollut ostohetkellä saatavilla. Omaan silmääni eriparisuus on ainoastaan sympaattista, toivottavaakin.






Kivijalan päälle rakentuivat seinäelementit tarkasti olemassaolevien ikkunoiden mittojen mukaisesti. Ikkunat ovat aikakaudelleen tyypillisesti isot ja linjakkaat, joten kasvihuoneestakin tulee ihanan suuri - n. 2 m x 2,6 m. Seinäelementtien pystytyksen jälkeen rungon päälle nostettiin kattotuolit ja ruoteet joihin valokate ruuvataan kiinni.

En edes yritä väittää että osaisin itse nikkaroida näin valtavaa rakennelmaa, mun puutyötaidot jäävät puuhastelun tasolle. Rakenteen tarkasta suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa siis uskomattoman pitkäpinnainen ja taitava kanssaeläjäni. Osakseni jää lähinnä taiteellinen visiointi ja ikkunoiden kunnostus, joka on eräänlainen ikuisuusprojekti sekin. 



Hilseilevää maalia, poistettavia heloja ja hiottavaa riittää, maalaamisesta puhumattakaan, mutta olen aivan varma että kaikki vaiva on sen arvoista. Vaikka täksi kesäksi eivät taida tomaatit enää ehtiä, ei se haittaa, lasimajassa voi nauttia olostaan vaikka höyryävän kahvikupin kanssa aamukastetta ihaillen. Niin, kunhan nyt saisi ne ikkunat hiotuksi ja paikoilleen ensin.. 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Tuulihousutytön mekko


Jo useampana kesänä olen haaveillut kesämekosta, kuitenkaan mieluista sellaista löytämättä, saati sitten ompelematta. Vaikeaa toteuttaa kun ei oikein itsekään tiedä mitä haluaisi!




Sitten löytyi perhonen. Niin kaunis kangas, niin kaunis. Tuulihousutyttönä, turvallisiin väreihin tukeutuvana en ollut ollenkaan varma osaisinko käyttää näin voimakasta kuviota, mutten kertakaikkiaan voinut vastustaa perhosten kutsua.



Pitkään pyörittelin erilaisia malleja mielessäni, kunnes lopulta päätin tehdä mekon lempipaitojeni mukaan. Painijanselkäinen, melko vartalonmyötäinen ja yksinkertainen. Kaava lempitopista, kevyttä rypytystä yläselkään, levennys alkaen vyötärön kapeimmalta kohdalta. Helma kevyesti pitempi takaa, tasattu kaartumaan etukappaleeseen. Mitään ylimääräistä koristusta ei pitänyt laittaa, mutta uteliaisuuttani helmaan mallailtua pitsiä ei vaan voinut jättää ompelematta paikoilleen. 




Ja niinhän siinä sitten kävi, että suunnitelmissa on toinenkin mekko. Ja kolmaskin, ihan varmasti. Seuraavalla kerralla kuitenkin ehkä sitten jotain reippaampaa. Ehkä. 

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Toive-Orelma



Neitokaiset viettävät synttäreitään aina toukokuun alussa, ja tänäkin vuonna ompelin jo perinteeksi muodostuneella tavalla neitosille uutukaiset mekkoset. Samoilla leningeillä juhlitaan usein kesän kaikki muutkin juhlat, ja jos hyvin käy, mekot menevät vielä seuraavanakin sesonkina arkimekkoina. No joo, jos totta puhutaan, näitä mekkoja riittää komeroiden kätköistä kyllä niin arkeen kuin juhlaankin aivan riittävästi..



Neitokaiset pääsivät tänä vuonna esittämään toiveitaan ja asettamaan kriteereitään mekkojensa suhteen. Toki aiemminkin mielipiteitä on huomioitu, mutta ne eivät ole olleet kovin vahvoja, ja yleensä kaikki mitä äiti on tarjonnut, on ollut ihanaa. Nyt Neiti B ilmoitti että mekon pitää olla mukava ja että se ei saa puristaa yhtään. Helman pitää liehua, ja hihojen pitää 'olla perhoset'.



Mallina siis Mekkotehtaan Orelma 98/104 pidennetyllä helmalla, takuuvarma suosikki. Malli on leveä kuin mikä, mutta neitokainen rakastaa sitä. Ja toisaalta, pitäähän sitä olla tilaa juostessa, kiipeillessä, hyppiessä, tanssiessa, jumpatessa ja riehuessa. Eikä muuten ole yhtään kivaa olla kuvattavana kun pitäis mennä jo!

Niin ne on erilaisia nuo neitoset - minuutti eroa iässä, mutta muuten niin erilaiset kuin vain yö ja päivä voivat olla.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Keltainen kesä-Alina



Kesä, mikä ihana tekosyy ommella mekkoja! Jo perinteeksi muodostuneet toukokuun alun synttärikesämekkoset saivat tänä vuonna entistä enemmän vaikutteita kriittisiltä käyttäjiltä itseltään. Koska neitokaiset ovat hyvin tarkkoja tyyleistään ja tietävät täsmälleen mitä haluavat, ompelijan rooliksi jää toteuttaa toiveet. Neitokaiset ovat myös nykyään hyvin tarkkoja erillisyydestään (ja riehakkaiden, pelleilyiässä olevien kaksosten kuvaaminen on muutenkin, no, mielenkiintoista), joten esiteltäköön nämä mekkosetkin kahdessa erässä.



Neiti A toivoi mekkoa joka tuntuu ihanalta päällä. Mitä kireämpi vaate, sitä parempi se kuulemma on, joten mekkomalliksi valikoitui Mekkotehtaan Alina. Mekon etumus istuu napakasti aloillaan selän rypytyksen ansiosta ja solmimisnauhat ovat kuulemma 'aivan ihanat!'. Väritoive -pinkki, vaaleanpinkki tai violetti- ei ihan toteutunut, mutta helman röyhelöt nähdessään neitokainen unohti lempivärinsä. Onneksi!

Kankaat Eurokankaasta; kuviollinen palalaarista ja keltainen pakalta, molemmat 100% puuvillaa.



Erillään olemisesta nauttivia neitokaisia hemmotellaan nykyään silloin tällöin omalla ajalla toisen vanhemman kanssa. Neiti A:n kanssa laatuaikaa oli mm. 4-vee valokuvien napsiminen Neiti B:n huidellessa omilla menoillaan. Sekaan sattui muutama aika mainio otos! Railakasta kesäkuun alkua itse kullekin!


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Leikkiteltta




Kesä on täällä! Ulkona viiletetään aamuvarhaisesta iltamyöhään eikä sisällä viihdy kukaan. Keskipäivän kuumimpina hetkinä on kuitenkin kaipuu suojaiseen paikkaan johon käpertyä huilaamaan.



Vanhoja lakanoita reunapitseineen, vanha hulavanne ja Dylonin käsiväri. Lisäksi rikki menneen pakasterasian kuminen kansi ja pari pätkää narua. Yhteishinnaksi taisi tulla kokonaiset kuusi euroa! Revin lakanoista mielivaltaisen korkuisia paloja, väleihin ompelin reunapitsejä. Ylös kuja sopivan kokoiseksi pienennettyä hulavannetta varten. Päällimmäiseksi "katto" kiristysnyöreineen, kansi jossa oli narunmentävä reikä ja pätkä vahvempaa nyöriä. Lopuksi liukuvärjäsin koko komeuden pinkillä, kuinkas muutenkaan. 



Teltan pohjalle ompelin pyöreän patjan vanhasta petauspatjasta. Sisälle telttaan kannettiin kaikki ne sisustustyynyt joita ei tällä hetkellä käytetä sisällä. 




Hetken huilittuaan jaksaa taas juosta (ja allekirjoittanut pääsee vuorostaan kömpimään teltan suojiin päikkäreille). 

Helle on näköjään tehnyt tehtävänsä - sanoja ei irtoa, sormet ovat kankeat ja ajatukset taisivat jäädä ulos. Olen niiiiiin loman tarpeessa! Jos en osannut kertoa kaikkea olennaista, kysy, kommenttiboksi vastaa. 

tiistai 13. toukokuuta 2014

Kameran hihna DIY


Viimeiset kuukaudet ovat olleet varsin elämäntäyteisiä. Iltaisin ei unta juuri tarvitse houkutella, joten ompelukone on saanut nököttää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ja puuhanurkkauksen ovi on pysynyt visusti suljettuna. Pääsipä väsymyksestä hyötymään flunssanpoikanenkin, joka päätti äityä melkoisen pitkäksi seuralaiseksi. On hermot olleet koetuksella, uskottekos?





Vaan löysinpäs kameran kätköistä tällaiset kuvat! Idea on bongattavissa mm. täältäEtsystäkin näitä näyttäisi löytyvän. Hihnaksi ommellut huivit löytyivät kierrätyskeskuksesta, keinonahka on ylijäämää muista ompelutöistä. Ylempi huivi on melko räväkkä, tavallaan aika hauska kuitenkin. Onhan nuo värit melko trendikkäät juuri tähän kevääseen, mintunvihreä ja lohenpunainen! Vaaleanharmaan huivin jätin tarkoituksella pitkäksi, jotta kameran saa olan yli lantiolle keikkumaan. Ja mikä parasta, hihna on vaihdettavissa käden käänteessä asuun hyvin mätsääväksi. Siis sikäli mikäli olisin niin tarkka ehtisin ajatella asusteiden yhteensopivuutta muuhun kokonaisuuteen nähden.. ruuhkavuodet, mitä ne ovat?