Sivut

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kasvihuone - syksyn hämärtyessä




Muistatteko vielä kasvihuoneprojektin josta alkukesästä kerroin? Se ei suinkaan ole unohduksissa, itseasiassa nyt ollaan jo hyvin lähellä valmista. Vaihe vaiheelta kasvihuone nousi harjakorkeuteensa, ja sai kunnostetut ja uudelleen maalatut ikkunat ympärilleen sekä valokatteen katokseen. Pienen harkinnan jälkeen päätin lisäksi kivetä kasvihuoneen lattian edelliskesäisen pihakiveyksen jäljiltä jääneillä ylijäämäkivillä. Kiveys on paitsi siisti, myös käytännöllinen - kasvihuoneen puhtaanapito on helpompaa ja mikä mahtavinta, kivet keräävät valtavasti lämpöä aurinkoisen päivän aikana ja luovuttavat sitä sitten takaisin viileinä öinä pitäen kasvihuoneen lämpötilan suotuisana pitkälle syksyyn.




Helteisen kesän taituttua syksyksi ja ilmojen viilennyttyä päästiin tekemään päätykolmioita. Ja miksi päätykolmiot tehtiin vasta lämpötilan laskettua riittävästi? Suurien ikkunoiden vuoksi kasvihuoneen tuuletusta ei saada hoidetuksi avattavilla ikkunoilla, joten irrotettavat päätykolmiot toimittavat tuuletusikkunoiden virkaa. Kasvihuone on tiivis päätykolmioiden ollessa paikoillaan joten kasvukauden saa toivottavasti käyntiin hyvissä ajoin toukokuun alkupuolella. Toisaalta keskikesän helteillä lämpötilaa voi hallita tehokkaalla tuuletuksella poistamalla kolmiot. Jatkuva ilmanvaihto tapahtuu räystäiden alta riippumatta siitä, ovatko kolmiot paikoillaan vai eivät.





Sisäänkäynti kasvihuoneeseen tapahtuu pääoven virkaa toimittavan kapean avattavan ikkunan sekä sen vieressä olevan pienen oven kautta. Myös näitä voi säätää valitsemalla onko avoinna pelkkä kapea ikkuna vai molemmat, sekä ikkuna että ovi. Mikäli erillistä lisäovea ovea ei tarvitse lisätilan tarpeen vuoksi avata, esim. suurempien ruukkujen, multasäkkien ym. kantamisen yhteydessä, se pysyy aloillaan työntösalvan avulla.




Vaikka varsinaisesta koko kesän kasvukaudesta ei vielä tänä vuonna päästy nauttimaan, saatiin sadoksi siitä huolimatta pieni korillinen tomaatteja. Ja palkaksi sitä kiireetöntä istuskelua tomaatintaimen juurella, höyryävän kahvikupin kanssa, ilta-auringon laskiessa.. Eikä tuo hassummalta näytä iltavalaistuksessakaan! 

Ja itsekö tein? En olisi osannut. Kaikki kunnia kuuluu rakkaalle, mahdottoman pitkäpinnaiselle kanssaeläjälleni! Itse toimin tehokkaana yleishäseltäjänä, josta taisi ajoittain olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta kyllä mä kovasti yritin. Nyt talviteloille tämä projekti, jotta sen voi kaivaa sitten taas maalis-huhtikuussa ajankohtaisena esille. Eikä siihenkään ole enää kuin viitisen kuukautta! 


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Essu ja kintaat






Eskarilainen, iso neitonen jo, täytti kuusi vuotta. Innokkaalle leipurille ja äidin apulaiselle lahjapakettiin käärittiin leivontaessua, patakinnasta ja pannulappua. Kaupan hyllyltä lahjaa lähti täydentämään vielä lasten kaulin ja puinen pullasuti. Patakinnas ja pannulappu eivät ehkä tositoimiin pääse lämmöneristyskykynsä puutteellisuuden vuoksi, mutta onneksi päivänsankarin pihaan on ilmestynyt uutukainen leikkimökki, jonne on suunnitteilla kahvila. Ja kahvilassa jos jossain tarvitaan leivonnan apuvälineitä!

Essun kaava on oma, patakinnaaseen kurkistin suuntaviivoja Mekkotehdas -kirjasta. Kangas löytö Eurokankaan palalaarista aikojen takaa. 

Blogi jatkaa hiljaiseloa elellen. Käyn läpi ensimmäistä "blogikriisiäni", pohdin mitä, miksi ja ennen kaikkea miten. Ihan sentään lopettamista en ole harkinnut, mutta melkoisia ärsyynnyspuuskia oma tietotekninen osaamattomuus kyllä aiheuttaa. Tai ehkä se on itsekritiikkiä, mistä sitä tietää. Toisaalta bloggaamista on takana jo reilusti yli kolme vuotta, joten on kai se tervettäkin syväluodata omia tarkoitusperiään. Tänään korvaani kantautui kuitenkin kauniita lausahduksia ja kannustustakin, joten ehkä tästä(kin) ajan kanssa selvitään. Nenä pystyyn ja kohti syvempää nörttiytymistä! ;)


keskiviikko 22. lokakuuta 2014

DIY piilotasku



Ompelin taannoin collegepaidan piilotaskuilla. Sain paljon ihania kommentteja, positiivista palautetta ja kyselyjä taskujen toteutustavasta. Lupasin tehdä ohjeen, mutta matka oli pitkähkö ja nihkeäkin. Tässä kuitenkin tulee, viimeinkin! 



DIY piilotasku helmaresoriin

Esivalmisteluina piirrä haluamasi peruspaidan kaavat, tee tarvittavat muutokset kaavaan ja leikkaa kankaat. Itse käytin 'Joka tyypin kaavakirja 2':n raglanpaidan ohjetta pienin muutoksin. Helma"resoriksi" leikkasin 90 x 40 cm kaitaleen, taskuiksi 2 kpl 16 x 37 cm kappaleet. Sovita helmaresorin leveys omaan kaavaasi sopivaksi, taskukappaleet 2-4 cm helmakappaletta matalammiksi.

Ennen taskujen ompelua ompele paidan raglan- ja sivusaumat, ja huolittele pääntie haluamallasi tavalla.

Ja sitten asiaan!


1) Ompele helmakaitale renkaaksi.




2) Asettele helmaresori kaksinkerroin, saumuriommel toiselle sivulle. Ompele taskukappaleet helmaresoriin siten, että toinen tasku tulee samaan linjaan sivusauman kanssa ja vastaavasti toinen tasku toiseen sivuun.




3) Taita taskukappaleet kaksinkerroin, ompele taskujen sivusaumat. Huom! Taita taskupussi saumanvaran verran (0,5-1 cm) yli puolenvälin, jotta taskun ompeleminen kiinni paitakappaleeseen onnistuu (alempi kuva).






4) Käännä helmaresori kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain, sujauta taskupussit helmaresorin sisälle. 






Helmaresori taskuineen näyttää tällä hetkellä siis tältä:




5) Asettele helmaresori paidan sisään. Paidan sivusauma kohdistuu resorikaitalen sivusaumaan ja toinen tasku toiseen sivusaumaan. Huomioi, että taskut tulevat etukappaleen puolelle, ja että taskujen suut ovat resorikaitaleen ulkolaidassa. 




6) Neulaa ja ompele apuompeleet; ompele taskujen ulkonurkista n. sentin matkalta kaikki kolme kerrosta - resorin etu- ja takalaita sekä etukappaleen alareuna - yhteen. Apuompeleiden tarkoituksena on auttaa taskujen kohdistamista  resorin ja etukappaleen vaakasaumaan. 






7) Asettele resori paikoilleen, käytä tarvittaessa nuppineuloja. Taskujen kohdalla ommel kiinnittää resorin takaosan (eli taskun takaosan) ja etukappaleen toisiinsa, muualla vaatteessa normaalisti kaksinkertaisen resorikaitaleen etu- ja takakappaleeseen.




 7) Nyt pitäisi näyttää tältä.  Kuvaa varten venytin taskuja auki, mutta tavoite on saada taskut ommeltua siististi siten, että paidan ollessa päällä taskujen suuaukkoja ei juuri huomaa. Lopuksi viimeistele paita.




Piilotaskut voi ommella myös siten, että etukappaleen ja taskun väliin ei jää saumaa. Tällöin yhdistävä sauma tulee taskun pohjalle, ja irralliset taskupalat liitetään kaavoitusvaiheessa sekä resorin yläreunaan että etukappaleen alareunaan. Ja miksi en sitten tehnyt siten? Ostin kangasta epähuomiossa jälleen kerran liian vähän, ja lopulta jouduin leikkaamaan taskut väärään langansuuntaan jotta sain kankaan riittämään. Saatte kuitenkin kiinni taskujen ideasta? Taskujen toteuttamiseen löytynee varmasti mutkattomampi ja fiksumpikin tapa, jota en kuitenkaan amatöörinä hoksannut.




Täydellinen monikäyttöpaita! Ohut ja pehmeä, samaan aikaan lämmin ja collegemainen. Pitkähkö helma mahdollistaa yhdistämisen sekä legginssien että farkkujen kanssa. Tekisi mieli tehdä vielä yksi, voiko tunikacollegeja liikaa ollakaan?

Kangas Kestovaippakaupan talvitrikoota, niin pehmeää, niin joustavaa. Ihan suosikkia tällä hetkellä, voisin tehdä kaikki vaatteeni tästä materiaalista! Paksuus lähellä joustocollegea, sisäpinta harjattu ja joustavuus trikoon luokkaa.


Psst! Kyllä, paita on kuvissa ryppyinen ja silittämättä. Silloin kun aurinko pimeänä vuodenaikana näyttäytyy, on valittava hyvässä valaistuksessa kuvatun ryppyisen vaatekappaleen ja hämärässä kuvatun silitetyn vaatekappaleen välillä. Valitsin arvatenkin ensimmäisen. :)


maanantai 6. lokakuuta 2014

Roosa Nauha -huutokauppa 10.10.2014




Kuulun virtuaaliseen ompeluryhmään, joka haluaa olla mukana tekemässä hyvää. Jo toista vuotta peräkkäin ryhmämme osallistuu Roosa Nauha -keräykseen omalla keräyspotillaan, jota kasvatetaan huutokauppaamalla harrastelijoiden käsitöitä. Viime vuonna lahjoitussumma oli huikeat 6500 €!

Tänä vuonna Roosa Nauha -päivää vietetään perjantaina 10.10., ja luvassa on jälleen huutokauppaa hyvässä hengessä. Taitavat harrastelijat ovat ommelleet, virkanneet, neuloneet ja taiteilleet tuotoksia, joista saatava tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä Syöpäsäätiön Roosa Nauha -keräykseen. Mukaan pääset Facebookissa liittymällä Saumanvaran sydämestä - Roosa Nauha -huutokauppa -sivustolle. 

Itse osallistun tempaukseen naisten asenne-/pelipaitahenkisellä t-paidalla. Paita on kokoa S / M, selässä iso applikaatio. Myös kankaan, josta t-paita on ommeltu, myynnistä lahjoitetaan 20% Suomen Syöpäsäätiön Roosa Nauha -keräykseen. Tämän ja paljon muuta löydät huutokauppasivustolta. Tulisitko sinäkin tekemään osaltasi hyvää? 


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Lettilegginsit





Yksinkertaisuudessaan niin ihanat! Olen tosi huono pitämään mitään kuosillisia vaatteita, mutta VIMMAN lettikangasta en vaan kyennyt ohittamaan. En, vaikka ajatus kuosillisista legginsseistä tuntuikin harppaukselta pois mukavuusalueelta.

Vaan onhan ne kivat! Neitokaisetkin ovat kympillä mukana, vaatimus oli saada samanlaiset. Kun sitten illalla hiihtelin kotona lettileggarit jalassani ja kysäisin rakkaalta kanssaeläjältä mielipidettä, vastassa oli     p i t k ä  hiljaisuus ja tokaisu: "Kyllähän sä noilla voisit talvella jänismetsälle lähteä. Uppoaisit hyvin maisemaan." Kiitti rakas! ;)

tiistai 23. syyskuuta 2014

Tyllihame



Kummityttö, nyt 4-vuotias neitokainen, vietti menneellä viikolla synttäreitään. Prinsessa tarvitsee ehdottomasti prinsessahameen, joten eihän tämä kummi voinut olla tarttumatta tilaisuuteen. 






Kahden vuoden takainen rypyttäminen oli jo päässyt haalistumaan mielestä, joten etsiskelin kertaalleen testatun tyllihameen ohjeen uudestaan esiin. Silloin aikanaan kun taisin useammankin kerran puuskahtaa etten enää ikinä rypytä yhtäkään hametta! Seikkaperäinen ohje tyllihameeseen löytyy täältä, suomenkielisen suuntaviivoja antavan postauksen voi puolestaan löytää Unikuun terapiahuoneesta.





Ehkä aika on tehnyt tehtävänsä, sillä eihän se niin paha rasti ollutkaan! Kun ompelukoneen säädöt sattuivat kohdilleen, hame syntyi suorastaan itsestään. Synttäriprinsessa taisi tykätä hameestaan, mikä on pääasia. Omatkin neitokaiset alkoivat kärttää uusien hameiden perään nähtyään serkkutytön lahjan - varsinkin tämä mannekiininakin toiminut neitokainen, josta kuulemma tulee isona "balleriinaprinsessa". Kaksoissiskonsa ilmoitti samaan hengenvetoon ryhtyvänsä "metsästäjäkalastajaksi", joten talous pysynee mukavasti tasapainossa. ;)




torstai 18. syyskuuta 2014

Sydänvelourtunikat



Olen kehno yhdessä asiassa. Tai oikeastaan heikkoja kohtia löytyy useammassakin asiassa, mutta kutsuttakoon niitä vaikka särmää tuoviksi rosoiksi. Särmää ja rosoisuutta ompeluhuoneeseen tuovat korkeat, huojuvat kangaspinot, jotka vaeltelevat parhaimmillaan (pahimmillaan!) vuosia nurkasta toiseen, pöydän kautta lattialle ja sieltä takaisin hyllylle. Ikasyrilta hankittu musta sydänvelour on yksi näistä aarteista.




Syksyinen vaatepula on saanut aikaan ryhdistäytymisen kankaiden pilkkomisen muodossa. Sydänvelourista muodostui lämmintä ja yksinkertaista, kuitenkin pienesti maustettua. Kun ensimmäisen kerran tarjosin mustaa velouria kangaspalana neitosille, vastaanotto ei ollut kovin lupaava. Tyylistään tarkat pääsivät kuitenkin itse valitsemaan resorit ja saivatpa helmoihin toivomansa taskutkin. Ja isot taskut ovatkin, nyt mahtuu mukaan aarre jos toinenkin. Kuulemma kelpaa! 


tiistai 16. syyskuuta 2014

Perhostunikat neitokaisille



Yhteensä 2,5 m kaunista perhostrikoota on muuttunut jo moneksi; 
kesämekoksitunikaksipipoiksi ja paidaksikin. Hyvin harvoin innostun kankaasta näin kovasti, mutta tämä ihanuus on monikäyttöisyydessään suorastaan vastustamatonta. Olen pahoillani siis, näitä riittää vielä jokuseen postaukseen. 




Hyvin simppelit perustunikat neitosille - pitsiä, käytössä hyviksi havaittuja pitkiä resoreita ja helman mitta, joka on muuttuu kasvun myötä mekkomaisesta tunikamittaiseksi. Ja rasti seinään! Ensimmäiset leggingssit! Olin kehitellyt kuminauhavyötäröstä mielessäni hankalan ja hitaan ommeltavan. Jep. Menihän siinä vartti, ja housut olivat valmiit. Musta-valkoinen raitarikoo ja resorit löytyivät Kestovaippakaupasta, perhostrikoo puolestaan Pehemiältä. Vaikka pinkin, vaaleanpinkin, violetin ja vaaleanvioletin voittokulkua ei pysty taloudessamme estämään, nämä tunikat onnistuivat sitä hieman hidastamaan. Jipii!



maanantai 15. syyskuuta 2014

Perhostunika aikuiselle




Kesällä ompelin perhosmekon. Lähes samalla vauhdilla piirsin kaavat ja leikkasin kankaan tunikaa varten. Viimeistely otti aikaa, ja vielä enemmän vei valokuvaamiseen ryhtyminen. Voi tätä valon määrän hupenemista! 

Oman peruskaavan pohjalta kuosittelin hieman alaspäin levenevän, kaarevahelmaisen tunikan. Olkapäillä pienet rypytykset, helmassa pitsi. Ihana Ommellisen Liisa on ommellut monia hyvin samantyppisiä tunikoita, ja tämä onkin suora tribuutti Liisalle! Ommellinen on mahtava esimerkki siitä, mitä voi kahdessa vuodessa oppia ja saavuttaa, kun vain intoa ja tahtoa riittää. :)


lauantai 13. syyskuuta 2014

Perhospipot




Säätiedotus lupaa kirpakoita syysaamuja. Kun lippis ei enää riitä, tarvitaan pipoja. Koska neitokaiset ovat hyvin tarkkoja, on aivan turha tarjota vanhoja edellisvuoden pipoja. "Eihän tää vanha pipo ole yhtään samaa värimaailmaa mun verkkareiden kanssa!" Jep, pienestä se alkaa. 




Toiselle toiveesta violettia, toiselle pinkkiä. Molempiin pipoihin sivuun iso perhonen, hyväksi havaitulla tutulla tavalla. Ja mikä tärkeintä - nyt on samaa värimaailmaa niin verkkareiden kuin välikausihaalareidenkin kanssa!