6.12.2016

TUOHITÄHDET + ohje kuinka piirrät täydellisen viisisakaraisen tähden




Joulukuu on taittunut toiselle viikolleen. Joulukoristeet ovat kuin salaa alkaneet levittäytyä nurkkiin, ensin yhteen, sitten vaivihkaa toiseenkin. Kiivaasti olen yrittänyt pidellä niitä aisoissa, kuitenkin hieman heikoin tuloksin. Koristeet ja kuusivuotiaat neitoset vastaan tylsä aikuinen - tietäähän sen miten siinä käy! Onneksi luonnonmateriaalit pelastavat yltiökoristeelliselta fiilikseltä. Vinkkinä siis teille muillekin jotka kamppailette saman ongelman kanssa, kävisikö ratkaisuksi tuohitähtinauha? Yksinkertainen ja kaunis, nopeasti valmistuva ja ekologinenkin!

Tuohen kerääminen elävistä puista ei ole sallittua, mutta esimerkiksi kuivumassa olevista koivuklapeista löytyy hyvää askartelumateriaalia. Irroitetut tuohisuikaleet voi liottaa vedessä pehmeäksi ennen leikkaamista jotta halkeamilta vältyttäisiin. Kuivuessaan tähtikuvio käpristyy, joten kuivumisen ajaksi tähtikuviot kannattaa laittaa painon alle.

Alla vielä ohje viisisakaraisen tähden piirtämiseen:









Viisisakaraisen tähden piirtäminen onnistuu helposti; piirrä ympyrä. Jaa se viiteen yhtä suureen sektoriin, keskuskulmien suuruudeksi jää 72°. Yhdistä joka kolmas kärkipiste toisiinsa, näin syntyy tähden muoto. Leikkaa malli irti ja leikkaa sen avulla tuohitähtiä haluamasi määrä. Kiinnitä tähdet nauhaan kuumaliimalla. Ripusta seinälle ja ihaile!

Tuohikoristeita voi käyttää monella tavalla; pakettikortteina, yksittäisinä kuusenkoristeina, joulukukkien somisteina.. vain mielikuvitus on rajana. Tai miltä kuulostaisivat steariiniin kastetut tähtisytykkeet saunanlämmitykseen?



14.11.2016

Betoniset kuusenkoristeet


Blogiyhteistyö - Sinelli

Miltä kuulostaisivat betoniset kuusenkoristeet? Betoni eri muodoissaan jatkaa trendiaallon harjalla niin sisustajien kuin tee-se-itse -tekijöidenkin parissa. Lattiapinnoitteita, huonekaluja, sisustusesineitä, valaisimia, puutarhakoristeita - listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vannoutunut jouluihminenkin haluaa osansa betonista!










Betoni on kaunista ja eläväistä, mutta sen paino asettaa haasteita. Kynttilänjaloissa ja koriste-esineissä paino on eduksi, se luo vakautta ja tukevuutta. Pienikin määrä betonia painaa kuitenkin jo sen verran että riippuvan koristeen tekeminen ei olisi realistista. En silti päässyt yli mielikuvasta jossa joulukuusta koristaisivat rosoisen herkät betonikoristeet.

Täydellinen silmänkääntötemppu syntyi betoniefektipastalla. Ensin valmiin puukoristeen pintaan ohut pohjustuskerros siveltimellä, sen jälkeen paksumpi kerros palettiveistä käyttäen. Massa kuivuu nopeasti, joten viimeistelyhionnan pääsee tekemään massakerroksen paksuudesta riippuen tunnin - kahden sisään viimeisen kerroksen levittämisestä. Mitä kauemmin pinta ehtii kuivahtaa, sitä kovemmaksi se muuttuu. Helpoimmalla siis pääsee kun hoitaa hionnat mahdollisimman pian kuivumisen jälkeen. Testasin. Ei olisi kannattanut. :)









Betonimassalla käsitelty pinta on tasaisen vaaleanharmaa, hieman kipsimäinen, ja varsinaisen betonisen olemuksensa se saa vasta pintakäsittelyillä. Sienellä vuorotellen levitettävät vaalea ja tumma lasyyri syventävät pinnan kauniiksi, rosoiseksi ja erehdyttävästi betonilta näyttäväksi. Lisäjujua yksinkertaisen kauniille koristeille hain osittaisesta vahaamisesta ja pitsikoristeilla leikittelystä.







































Yllätyin positiivisesti kuinka kevyitä ja kuitenkin aidon oloisia näistä kuusenkoristeista tulikaan! Paino jää alle 50 gramman, joten tähti voisi hyvinkin toimittaa tämän vuoden joulukorttimallin virkaa. Nahkajäljitelmänauhaan sujautettu tervehdys on helppo poistaa ja tähden voi ripustaa kuusta koristamaan.

Aiempien vuosien joulukortteina on ollut mm. pitsilumihiutaleita ja huopahahmoja. Betonikoristeiden tarvikkeet (puiset kuviokoristeet, betoniefektipasta, nahkajäljitelmänauha ja Inka Gold -vaha) Sinellistä.

Betoniefektipastan riittoisuus pääsi yllättämään, ja nyt mietinkin kuumeisesti mihin muuhun pastaa voisi käyttää. Onko teillä ideoita? Oletteko kokeilleet betonipastaa, mihin olette sitä käyttäneet? Kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan!

31.10.2016

Himmelivalonauha + vinkki ohjeeseen




Himmelivalonauha - yksi ehkä suurimmista diy-rakkauksistani vuosien varrelta. Kaikki lähti halusta  kesyttää perinteinen himmeliaskartelu ja päivittää se nykyaikaan joksikin sellaiseksi, jolla on oikea käyttötarkoitus. Kärsimättömän himmelinrakentajan käsiin ohuet muovipillit istuvat hauraita olkia paremmin, eivätkä virheetkään (jos sellaisia sattuu harrastamaan) paljastu niin helposti.

Kaksikymmentä timantinmuotoista himmelikoristetta ja yksi valosarja. Päättäväinen selviytyy siitä yhdessä päivässä, hieman verkkaisempi rakentaa valonauhan viikossa. Ilman valoa himmelinauha on kaunis ja keveä, hämärän laskeutuessa näyttävä ja dramaattinen. Valon ja varjon leikki, graafiset, lähes origamimaiset seinälle piirtyvät kuviot ja höyhenenkevyt olemus vangitsevat. Kirjoitin vuosi sitten siirteleväni himmelivalosarjaa huoneesta toiseen osaamatta päättää minne se sopisi parhaiten, ja huvittuneena huomaan tekeväni niin edelleenkin. Onneksi käsite 'jouluvalo' on laajentunut käsitteeksi 'kausivalot', joten himmelivalonauha saa loistaa ikkunassa (ja useammassakin huoneessa) lokakuusta pitkälle kevättalveen.

Ja hei, kiinnostaako oman himmelivalonauhan tekeminen? Ohje löytyy nyt uusimmasta Kodin Kuvalehdestä (nro 21/2016)  'Yhden illan juttu'-osiosta. Siellä kurkistaa tuttu naama. :)

21.10.2016

DIY kalenterin kannet - Nuppu Print Company





Nuppu Print Company, täyttä rakkautta ensisilmäyksellä! Herkkää piirrosjälkeä, käsin maalattuja kuvioita, isoja kauniita kukkia. Sellaista tuoretta printtimäistä otetta jollaisesta ei ole vielä kankaiden maailmassa saatu nauttia. Jos sanon että lähes henkeni salpaannutin Nupun kauniiden kuvitusten edessä, en juuri liioittele.

Olen haaveillut Nunuco designin kalenterista, mutta harmikseni se ei täytä ajanvarauskalenterin vaatimuksia. Sitkeästi vuodesta toiseen olen etsinyt sitä jotakin, mutta päätynyt aina lopulta tuttuun ja tylsän turvalliseen ajanvarauskalenteriin. Käytössä täyden kympin kalenteri, mutta visuaalisuus jättää toivomisen varaa.






Ja sitten nämä kaksi kohtasivat toisensa - ajanvarauskalenteri ja herkän kaunis kukkakuosi. Voisiko suurempaa arjen piristäjää ollakaan? Ompelin yksinkertaiset vaihdettavat irtokannet kalenterin mittojen mukaan. Ne paitsi ilahduttavat ulkonäöllään, myös samalla suojaavat kalenteria rispaantumiselta.

Aikaansa seuraava, valveutunut bloggaaja olisi esitellyt tämän(kin) tuotoksen sesonkiaikana - joko elokuussa kun lukuvuosikalenterikauppa on kiihkeimmillään, tai sitten vuodenvaihteessa, jolloin loput ostavat uusia tyhjiä kirjojaan. No, kuten näemme, innokkuus jyrää yli valveutuneisuuden. Mutta rehellisesti - olisinko voinut jättää tämän odottamaan tammikuuta? En mitenkään.

6.10.2016

Babushka roses









Babushka roses. Tuo hämmentävän suosittu, ysäriviboja herättelevä kangaskuosi. Kaunista suomalaista suunnittelua, mutta yksiväriseen tai hillittyyn kuvioon tottuneelle visuaalisesti tarkalle ihmiselle hieman isompi pala pureskeltavaksi.

Jokainen joka on ysärinsä elänyt muistaa ne välihousuina toimineet puuvillaiset kukkakalsarit (joita nykyään leggingseiksi kutsutaan) ja väljät suoralinjaiset printtipaidat. Siihen aikaan pakko saada, nykyään mieleen juolahtaa olisiko muuta tarjolla? Aika toistaa itseään ja niin kävi tässäkin tapauksessa - legginssit ovat tulleet jäädäkseen ja kukkakuosit elävät uutta kukoistuskauttaan. Ei olisi itselle tullut mieleenkään, joten onnea on omat kuusivuotiaat jotka pitävät kartalla siitä mikä nykyään on in ja mitä ei kannata edes harkita. Ja onhan tuo kuosi nyt aivan ihana!

Blogiani pitempään seuranneet tietävät että ompelutaipaleeni käynnistyi kunnolla lastenvaateompelun myötä. Nykyään blogi on kuitenkin kovin hiljainen mitä lastenvaatteisiin tulee. Mitä tapahtui? Sanotaanko vaikka niin, että jossain vaiheessa tarjonta ei enää kohdannut kysyntää, ja tuotanto pistettiin ennalta määrittelemättömäksi ajaksi jäihin. Kunnes kerran, kuukausien jälkeen, kuului kysymys: "Äiti, voisitko sä ommella mulle paidan?"

Ja tässä sitä ollaan - kukkakuosin äärellä, väljässä collegepaidassa. Lippa vinossa, tennarit jalassa. Salaa pidän peukkuja että paidat tulisivat oikeasti käyttöön saakka, alku ainakin on lupaava.


Kankaat: Ommellinen
Kaava: Ottobre 4/14 'Mushroom'

25.9.2016

Miten kävi KonMarille? | Blogikirppis 1.10. Jyväskylässä



Käsi ylös kuka muistaa kun puolisen vuotta sitten intoilin kässäharrastajan konmaritetusta, yltiösiististä harrastehuoneesta? Niinpä. Tuli kevät, tuli kesä. Elämä siirtyi ulos, ja ne vähäiset ompelu- tai muut näperrystouhut suoritettiin puolijuoksulla, hyvä jos ehdin istuutua ompelukoneen polkimella kaasutellessani. Tuli pihahommat, liikuntahommat, uintihommat ja matkahommat. Samalla tapahtui hiljainen räjähdys. Syyskuussa kun viimein ajatuksen kanssa avasin  harrastehuoneen oven, kaaos kirjaimellisesti käveli vastaan. Miten tässä näin pääsi käymään?

Selityksiä tapahtuneelle voitaisiin löytää useita, mutta mitäpä sitä turhia vatvomaan. Pinkki kirja kauniiseen käteen ja sukellus kaaokseen! Ja hei -  koska yhden romu voi kuitenkin olla toisen aarre, aion konmarittaa mm. vinon pinon itselleni tarpeettomia kankaita ja muita käsityötarvikkeita ja tuoda ne mukanani Jyväskylän blogikirppikselle 1.10.! Kuormaan nostellaan lisäksi naisten- ja lastenvaatteita, kodin sisustustavaraa ja ehkäpä jotain itse tehtyäkin.




Jyväskylän neljäs blogikirppis järjestetään siis lokakuun ensimmäisenä lauantaina klo 12-15 Jyväskylän aikuislukion tiloissa Harjulla, Sepänkatu 3:ssa.  Myyntipöytiä virittelevät lisäkseni
#vainanettejutut, Valkoisen vuoren rinteillä, Minishow ja Pilkkeitä. Paikalta löytyy myös kahvila. Ostoksia varten kannattaa varata käteistä, sillä kirppiksellä ei ole mahdollista maksaa kortilla. Kannattaa klikkautua tapahtuman Facebook-sivuille, jonka kautta pysyt kätevästi kärryillä muidenkin myyjien kirppispäivityksistä ja myyntitärpeistä. Nähdäänkö lauantaina?

14.9.2016

Riippuvat pullot












Puolitoista kuukautta sitten julistin uhmakkaasti kesän jatkuvaksi juuri alkaneesta elokuusta huolimatta. Nyt, kuusi viikkoa myöhemmin, ensimmäisten yöpakkasten hiivittyä pihapiiriin ja keltaisten lehtien tanssiessa riemukasta voitontanssiaan myönnän viimein syksyn saapuneen. Aurinko lämmittää vielä, mutta hallaöiden henkäysten jälkeen koko kesän rakkaudella vaalitut kukkapenkit huutelevat pelastajaansa. Tämän pihan syyskesän kukkakimppu ei sellaisenaan vielä suuruudellaan hurmaa, mutta yksittäin kukkavarret toimivat sitäkin paremmin. Kaveriksi eriparipulloja (on ihan ok ostaa limpparia / mehua / vissya / makuvettä pelkän pullon kauneuden perusteella, eikö?), pätkä koivun runkoa ja paperinarua. Helppo, nopea ja edullinen ratkaisu, ja mikä parasta - kesä jatkuu edelleen(kin)! Jos ei sanan varsinaisessa merkityksessä, niin mielissä nyt ainakin.




Yksivuotiaan synttärimekko







Tiedättekö jumituksen? Kun mikään ei tahdo sujua, eikä toteutus kohtaa visiota? Ilmiötä esiintyy varmasti lajista riippumatta, mutta mitä käsillä tekemiseen tulee, törmään siihen useimmiten yhteistyössä -tai oikeamminkin kyllä yhteistyön puutteessa- ompelukoneen kanssa. Ensin kiukuttelee kone, sen jälkeen koneen omistaja, ja lopputulema on yleensä ompeluhuoneen oven kiinni läimäyttäminen ja henkinen murjottaminen. Ei sitten, sielläpähän kone kyhjötät!

Fiksumpaa olisi tietysti pureutua ongelman syyhyn, eikä kiukutella seurausta. Aina ei kuitenkaan jaksa, ja silloin on helpointa ottaa aikalisä. Aikalisän jälkeen yhteistyön aloittaminen voi olla hiukan nihkeää - mitä suurempi kriisi, sitä pitempi tauko. Ja mitä pitempi tauko, sitä nihkeämpi aloitus. Tähän on kuitenkin onneksi olemassa ratkaisu! Kun valitsee tutun ja turvallisen, takuuvarman projektin, tekemisen tuoksinassa leppyy niin kone kuin käyttäjäkin. Riittävän helppo työ takaa onnistumisen elämyksen eikä konekaan joudu tarpeettomasti temppuilemaan. Kun paininjalan alta viimein vedetään valmis työ, kaikki ovat tyytyväisiä.

Takuuvarmoiksi hyvän mielen töiksi löytyy monta ihanaa mekkoa esimerkiksi Mekkotehtaan kirjoista. Kuvissa vilahtava Orelma on hyväksi havaittu jo omilla neitosilla, tällä kertaa sellainen käärittiin lahjapakettiin vuoden täyttäneelle kummityttöselle. Lisäksi pakettiin sujahti pieni kirja pehmittelemään vähän tätä tämän kummin syyllisyyttä pehmeiden pakettien suosimisesta. Onneksi pienet ovat vielä varsin vastaanottavaisia kaikenlaisille paketeille, parasta kun taitavat olla pakkauspaperit ja kauniit narut!


Kaava: Mekkotehdas Orelma 86/92 cm
Kangas: Eurokankaan palalaari

19.8.2016

Menovinkki - OMMELLISEN myymälän avajaiset



Tulevana viikonloppuna 20.-21.8. Jyväskylässä tapahtuu. Kankaan tehdasalueella järjestetään jo tuttuun tapaan Jyväskylän Designtori ja Kankaan ravintolapäivä, mutta samanaikaisesti myös kaupungin toisella laidalla riittää nähtävää. Kymmenen minuutin ajomatkan päässä keskustasta, Muuramen kunnan puolella, ovensa asiakkailleen avaa OMMELLINEN. Mikäli avajaiset noudattavat aikaisempien kotikutsu- ja myyntitapahtumien linjaa, veikkaan ettei kovin hiljaista hetkeä Ommellisen uudessa myymälässä tule viikonlopun aikana olemaan.





Mikä sitten on Ommellinen? Ommellinen on yhden onnellisen ompelevan naisen tarina siitä, kuinka harrastuksesta syntyi intohimo ja intohimosta yritys. Tarina siitä, kuinka yksi asia on johtanut toiseen, ja kuinka ilolla ja yhteistyöllä on saatu aikaan koko ajan tunnetumpi pienyritys. Alkuun Ommellinen suunnitteli ja valmisti yhden naisen voimin omalla kotiullakollaan pieniä eriä vaatteita, sittemmin hieman isompia määriä. Kysyntä ylitti odotukset. Mukaan tuli yhteistyötahoja ja lisäkäsipareja. Lisää ideoita, intoa ja tekemisen meininkiä. Viimeisimpänä Ommellinen on ottanut hellään huomaansa kangasmyynnin. Sanon hellään huomaansa siksi, että tiedän yrittäjä-Liisan rakastavan kankaita!




































Ommelliselta löytyy sekä valmisvaatteita naisille ja lapsille että kankaita metrimyynnissä omia ompelutöitä varten. Kaltaiselleni esteetikolle ja kangashipeltäjälle myymälä on inspiraation aarreaitta, sillä (lähes) mikään ei ole niin ihanaa kuin antaa katseen vaeltaa kuosiviidakossa käden samalla hellästi silittäen kangaspakkoja. Tekisin sitä varmasti tuntitolkulla, mutta ei kummeksuvat katseet ajavat mut yleensä ennemmin tai myöhemmin kauemmas kangaspakoista.. Tällä hetkellä valikoimissa on pelkkiä kuosikankaita, mutta myöhemmin mukaan on kuulemma tulossa myös yksivärisiä Suomessa valmistettuja kankaita ja resoreita. Innostuin kovasti tiedosta että myynnissä olevat kuosikankaatkin ovat suomalaisten suunnittelijoiden kynistä peräisin!

Kävin kurkkaamassa Ommellisen vielä toistaiseksi suljettujen ovien taakse jo eilen torstaina, joten kuvista huokuu vielä touhu, tohina ja pieni keskeneräisyys. Lauantaina on The Päivä, käykää ihmettelemässä ja ihastumassa jos liikutte Muuramen suunnilla.


Ja ps. Kirjoitus ei ole maksettu mainos. Kirjoitus on tehty rakkaudesta kankaisiin, suomalaiseen suunnitteluun ja käsityöhön. Se on saanut innoituksensa kirjoittajan viehätyksestä visuaalisesti kauniisiin asioihin ja innostuksesta, joka iloisesti kuplii ulkopuolisenkin rinnassa kun saa todistaa rohkeaa tarttumista elämän eteen heittämiin mahdollisuuksiin. Go for it! ♥

18.8.2016

DIY riippuva vaaterekki








Tyttöjen juttuja - hulmuavia helmoja, rimpsuja, pastellisia mekkosia. Aamulla päälle pinkki mekko, iltapäivällä vaihdetaan violettiin. Illalla tyllihame ja kimalletossut. "Äiti, nämä vaatteet ovat niin kauniita, voidaanko laittaa ne kaikki esille?"






Lattiatilaa ei lastenhuoneessa ole liikaa, joten omilla jaloillaan seisova vaaterekki ei tullut kysymykseen. Sen sijaan varastosta löytyvä harjanvarsi ja narunpätkä saivat tärkeän tehtävän toimia arvon neitokaisen kauneimpien vaatteiden ylimpinä kantajina. Viidentoista minuutin tee-se-itse -sisustusratkaisusta muodostui samalla prinsessaleikkien näyttämö, pukeutumistila jossa kaunistaudutaan, vaihdetaan asua ja valmistaudutaan tärkeisiin juhliin. Onhan tuossa pientä mielleyhtymää tämän hetken trendikkäisiin walk in -closetteihinkin, ja mikä parasta, neitokainen pääsee itse mielekkäällä tavalla harjoittelemaan vaatteistaan huolehtimista. Ja hyvin huolehtiikin! Toisaalta kukapa ei huolehtisi, kun kyseessä on rakkaimmat mekkoset!