Väännä se rautalangasta!

 

Läheskään aina ei into tekemiseen kohtaa tarvetta. Kuten nyt esimerkiksi rautalankavääntelyn osalta. Mikään seinä ei erityisesti huutanut tekstiä tai kuviota kylkeensä, mutta tarve päästä kokeilemaan kieputtelua oli kuitenkin pakottava. 

Jokainen lapsellinen henkilö tietää epätoivon joka joskus usein kohtaa kun lapsi ei nuku/ ei nukahda/ heräilee/ nukkuu levottomasti. Inspiraation lähdettä on siis turha etsiä kovin kaukaa. Aika usein tekisi nimittäin mieli vääntää se rautalangasta...

Tekstimalli on kirjoitettu käsin paperille jota seuraten kieputtelin muovipäällysteistä johtoa. Vain terävimmät nurkat kaipasivat pihtejä osakseen, muuten selvittiin näppituntumalla. Lopuksi pintaan muutama kerros valkoista spraymaalia. Valmis!

Vaikka teksti kuuluisi ehdottomasti neitosten huoneeseen en sitä sinne saanut, joten koristakoot nyt meidän aikuisten sängynpäätyseinää. Ja onhan se toisaalta niin että jos me herätään aamulla hyvin nukkuneina, ovat neitosetkin todennäköisesti nukkuneet loistavasti. 

Kevättakit

Joskus asiat ottavat aikaa. Niinkuin nyt vaikka näiden kevättakkien ompelu. Yritin olla ajoissa - tammikuussa hankin kankaan, helmikuussa kaavat. Maaliskuussa leikkasin kankaat ja aloitin ompelemisen, mutta kasaus jäi huhtikuulle. Viimeistelyt tökkivät, enkä saanut niitä tehtyä ennen toukokuun vaihdetta. Sitten sääennustuksissa luvattiin lämmintä loppukevättä ja järkikin sanoi että nyt jos koskaan!

Takit ovat kokoa 104/110 cm (leveys 104, pituus 110) ja kaavana on hieman muunneltu Ottobren 'Against the Wind' (1/2013). Etu- ja takakappaleet vuoritin fleecellä jotta takki olisi hieman lämpimämpi, sitähän toki näin toukokuussa tarvitaan. ;)

Lintukuosinen kangas on Ikean paksua puuvillaa, vuoren taiteilin anopin kätköistä löytyneestä sydänpuuvillalakanasta.

Tyylilleni uskollisena en tälläkään kertaa voinut vastustaa pitsiliinojen kutsua, vaan kummastakin takista löytyy vetoketjuun sopivan sävyiset pitsiliina ja -nauhasomistukset. Vaikka en tosiaankaan toivo kylmää kesää, niin nyt se ei ainakaan haittaisi, sillä takit ainakin löytyvät!

Luovuus (DIY Ylva Skarp)

Joskus idea voi olla hyvinkin nopea ja yksinkertainen. Kun ajatus juoksee, paperin reunat täyttyvät erilaisista suherruksista.

Useimmiten suherrus on vain tajunnanvirtaa vailla sen suurempaa merkitystä, mutta toisinaan seasta voi napata hyvänkin ajatuksen.

Olen katsellut tekstitauluja, erilaisia printtejä ja struktuureita sillä silmällä jo pitkään, mutta aina jokin tökkää - useimmiten se on hinta, joskus kieli. Kivoimmat mietteet ovat usein englanniksi mutta suosisin mieluiten kotimaista. Ylva Skarpilla on monia kivoja printtejä ja niistä inspiroituneena loin oman. 

Eihän se pääse painimaan lähellekään samassa sarjassa esikuvansa kanssa, mutta tykkään soljuvasta, kauniista, omannäköisestä sanasta ja tärkeästä viestistä. Ja ei tuo hintakaan jäänyt harmittamaan, 40 x 50 cm "printti" on maalattu olemassa olevilla akryylimaaleilla Tiimarin ale-laarista löydetylle -70% kartongille. Hinnaksi jäänee siis huimasti muutaman kymmenen senttiä 48,00 € sijaan. 

Ja kun vauhtiin pääsin, piirtelin lisäksi pienen sydäntaulun, joka sai nimekseen 'Joukossa'. Tämänkin alkuperäinen idea on marginaalisuherruksista poimittua. 

Kun intoilin tauluista -erityisesti 'Luovuudesta'- rakkaalle kanssaeläjälle, lipsahti tämän suusta spontaani lausahdus: "Onko tuo se taulu?" Hetken selittelyn jälkeen taulu sai hyväksynnän, kunhan rinnalle ilmestyisi vielä taulu sananaan jokin metsästykseen liittyvä. Tulevaisuudessa kodistamme saattaa siis löytyä vielä 'Tarkkuuskin', kuka tietää.

Arvottu on!

Iso kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Lueskelin kommenttejanne hymyssä suin, monta uutta ja vanhaa tuttavuutta löytyi ja tunnistin sellaisiakin lukijoita joita en tiennyt blogiini löytäneenkään. Tarkoituksella jätin vastaamatta kommentteihinne jotta laskut eivät menisi sekaisin, mutta yhteisesti kerrottakoon että jokainen kommentti ilahdutti suuresti. Niin se vaan on että vuorovaikutus on tämän touhun suola! Kiitos!

Ja sitten asiaan!

Ensimmäisenä palkintonsa saa valita...

... kommentillaan "Muistan hyvin miten tänne päädyin, se oli se eräs hiekkalaatikkokeskustelu mikä nolottaa vieläkin! Inspiroidun kyllä ja paljon, erityisesti puikoista ja koukuista mutta tämän blogin myötä mm ompelusta ja uusimpana taistelutoverina odottavat ne köynnöslampun neljä valmista oksaa.. Olen siis yhdellä lipukkeella mukana. Haluankin voittaa ainoastaan tuon kranssin koska tuo ihana laukku näyttää kovin tutulta :). Terkuin Päivi."

Köynnöskranssi matkaa siis Päiville, ja jäljelle jääneen pitsilaukun saa...

... kommentillaan "Yhdellä arvalla kisassa :) En enää muista, mistä blogisi löysin, mutta luultavasti googlaamalla jotain käsitöihin liittyvää ja siitä lähtien olen aina välillä käynyt kurkkaamassa päivityksiäsi."

Kovasti onnea voittajille! Olettehan minuun yhteydessä spostilla a.aurinkoiset ( at ) gmail.com niin sovitaan voittojen toimituksesta. 

Olen mä täällä uurastanutkin, kuvausassareiden kanssa ei vaan olla ihan yhtämieltä siitä miten tuotokset tulisi dokumentoida. Palaan asiaan kunhan neuvotteluissa päästään kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. :)

Kukkapaita

Ompelujumi on käynyt mökkiimme taloksi. Mitään ei tahdo saada aikaiseksi, "plääh"-olo valtaa vartin suristelun jälkeen ja kaikki paininjalan alta tulleet tuotokset ovat jollain tavalla mukamas huonoja. Onni on että jumi vaihtaa maisemaa yleensä ennemmin tai myöhemmin, tässä tapauksessa näköjään myöhemmin, mutta sekin aika koittanee vielä. 

Narulla roikkuva paita on jo aikaa sitten ommeltua perusjuttua - malli joku Ottobren perusraglaneista, toteutus ilman mitään sen kummallisempia kommervenkkejä. Kiva se on, pirteä ja kesäinen. Leveydeltään 104 cm, pituudeltaan 110 cm. Pituutta on ehkä hiukan liikaa, mutta ettei vaan jäisi liian nopeasti pieneksi! Joku kun tuntuu venyttelevän neitosia harva se yö, milloin niistä on tullut noin isoja?

Sidontaa

Meillä harrastetaan metsästystä ja kalastusta. Kuten kunnon vaimon kuuluukin, olen (ainakin ajoittain) kiinnostunut mitä rakas kanssaeläjäni touhuaa. Ja miksi en olisi, sillä kun iso mies levittää keittiönpöydän täyteen höyheniä, lankaa ja kimaltelevia metallilanganpätkiä, herää siinä kysymys jos toinenkin.

Aikani näperrystä seurattuani tuumin että eihän tuo voi vaikeaa olla ja pyysin saada kokeilla. Ohjeistus jota sain oli kärsivällistä ja tiukan paikan tullen (niitä oli monta!) sain apua kädestä pitäen, mutta olipahan tuskien taival. Ei liene vaikeaa arvata että oikeanpuoleinen perho on minun käsialaani ja vasemmanpuoleinen, siro ja siisti, on taitavamman tekosia.

Ja nämä tosiaan ovat pieniä! Vasemmalla oma turjakkeeni, oikealla pienin jonka talouden kalastajan perhorasiasta löysin. Perhonsidonta on aivan oma maailmansa. Aikani kuuntelin luentoa siitä kuinka hyönteisiä jäljitellään ja kuinka mitäkin materiaalia sidotaan kun yritetään saada aikaiseksi tiettyjen ominaisuuksien perhoja, kunnes totesin että kukin pysyköön omalla alueellaan. Ei ole musta perhonsitojaksi. Onneksi jälkikasvu paikkaa, sillä toinen neitosista on ilmoittanut ryhtyvänsä isona "metsästäjäkalastajaksi". Kyllä isi on ylpee! 

Pssst! Arvontaan on aikaa osallistua vielä muutama päivä!

Keltaisen (epäonnistunut) vallankumous!

Pinkki on kulkenut kevätvärinäni vuodesta toiseen. Jo viime keväänä ihastuin kuitenkin myös keltaiseen, ja tänä keväänä kun sitä alkoi tunkea postiluukusta sisustusliikkeiden mainosten muodossa ja kangaskaupassakin törmäilin jatkuvasti ihaniin keltaisen sävyihin, päätin antaa ihastukselleni periksi.

Ompelin pari keltaista, valkoisen ja mustan tyynynpäällisen. Ihan kiva, mutta. Ei tuntunut omalta. Tyynykasa seikkaili huoneesta toiseen, kolmen viikon ajan yritin totutella ihanan pirteisiin keltaisiin. Sitten luovutin. 

Kaivoin kangasvarastoista jemmaan ostettua Finlaysonin Taimia, ostin kaveriksi Eurokankaasta pinkkiä paksua puuvillasekoitetta ja ompelin uudet tyynynpäälliset.

Paljon parempi, vaikka ihana tuo keltainenkin oli. Tulipahan jälleen havaittua että oma linja, paras linja. Tyynyepisodin myötä sain vihdoin pisteen myös hiljaiselle vatvomiselle jota olen käynyt mm. hyvin yksinkertaisten, vaaleiden ja skandinaavisen perinteisten sisustusvalintojeni - värien, materiaalien, muiden ratkaisujen- kanssa. Luovuus tarvitsee näköjään rauhallisuutta ja eleettömyyttä, ja tilan luonne pitää olla muokattavissa yhdellä pyörähdyksellä - olkoon se sitten vaikka niiden sohvatyynyjen äkäinen kärräys komeroon. 

...mutta mitä jos ihan vähän vaan ujuttelis keltaista pinkin sekaan? 

Psst! Tarvitaanko ohjetta vetoketjullisen tyynynpäällisen superhelppoon ompeluun?