Sivut

15.4.2015

DIY tyllihame

 


Nyt, vihdoin ja viimein, saatte sen mitä olen jo pitkään lupaillut! 


DIY tyllihame

Tarvitset
              - pehmeää tylliä (morsiustylli tai sitä pehmeämpi) 4 x hameen korkeus
              - vuorikangasta (sifonki, verhovoilee ym.) 1x hameen korkeus -5 cm
              - vyötärökuminauhaa




1) Leikkaa tylli haluamasi korkuisiksi suorakaiteen muotoisiksi kappaleiksi. Esimerkkihameen helman pituus on n. 50 cm, joten tylliä kului 2 m. Tyllin leikkaaminen suikaleiksi onnistuu helpoiten taittamalla tyllin korkeussuunnassa puoliksi ja leikkaamalla taitetta pitkin. Morsiustyllin leveys on n. 3 m, joten tyllihelman leveys kaikkineen tulee olemaan 12 m.

2) Ompele tyllikaitaleet renkaaksi saumurin rullapäärmeellä.

3) Huolittele vuorikankaan helma rullapäärmeellä. Ompele vuorikangas renkaaksi. Huomaa, että vuorikangas saa jäädä n. 5 cm tylliosaa lyhyemmäksi.

4) Ompele vyötärökuminauha renkaaksi.




 
4) Rypytä molemmat helmaosat, sekä tylli että vuori. Rypyttäminen käy helpoiten ompelukoneen suoralla ompeleella. Säädä tikin pituus mahdollisimman pitkäksi ja ylälangan kireys kireimmilleen. Näin ommel rypyttyy itsestään, eikä erillisiä rypytyslankoja tarvita. Koska tylliä on paljon, rypytyksen saa ommella niin tiiviiksi kuin se suinkin on mahdollista.



5) Yhdistä vyötärökuminauha ja tylliosa oikeat puolet vastakkain, tylliosan päälle vuoriosa nurja puoli ulospäin. Tylliosa jää siis vyötärökuminauhan ja vuoren väliin. Oikealta puolelta sauma tulee näyttämään tältä (kuva alla). Tylliä on paljon, joten sitä saa ommellessa syöttää/rypyttää reilusti.



6) Ompele yhdistävä sauma saumurilla, hyvin kevyesti kuminauhaa samalla venyttäen. Tarkista että tylli kiinnittyy kuminauhaan joka kohdasta.




Valmista! Helppoa, nopeaa ja yksinkertaista. Varoituksen sana lienee siis paikallaan - näiden tekemiseen saattaa jäädä koukkuun! 


13.4.2015

Lepakkohihat




Alkuvuodesta suunnittelin toteuttavani Project 333:n. Mylläsin vaatekaapin, tein kasoja, myin vaatetta, kierrätin ja laitoin pienen laatikollisen sivuun "jos vaikka joskus tarvitsisin". Jos kyseistä laatikkoa ei avata puoleen vuoteen, päätyy sekin sisältöineen eteenpäin. Ja miten helppoa pukeutumisesta on tullutkaan! ...paitsi että mulla ei edelleenkään ole mitään päällepantavaa. 

Onneksi on ompelutukiseura, ja seurassa mm. taitava kaavoittaja Sanne-Maija HommaHuoneelta. Sanne-Maijan kaavalla ja opastuksella syntyi lepakkohihainen paita, joka on ihan minua. Ehkä edelleen sarjaa 'pötkylävaatteet', mutta niin ihana, vilpoinen ja laskeutuva päällä. Ja minkäs teet - kerran pötkylä, aina pötkylä? Jos on vinkkejä hyvistä, hieman istuvammista kaavoista, saa ilmiantaa! En lupaa kokonaan luopua pötkylöistä, mutta aina kannattaa yrittää.

6.4.2015

Haalean vaaleaa






Toisinaan haaveilen löytäväni mieleisiä vaatteita kaupasta. Jotain siistiä, omannäköistä, huolellisesti valmistettua, pienellä jujulla varustettua. Monikäyttöisyydestä ja hyvästä istuvuudesta plussaa! 

Arvaatte varmaan, kuinka jälleen kerran on käynyt? Onneksi aarreaittani materiaalivarastot ovat ehtymättömät - viimekesäisen sifonkimekon keskeneräinen tekele, metallivetskari ja ompelevalta ystävältä saatu brodyyri toimivat yhteen hienosti.





Jenny Hellström Ruasin 'Sy!' -kirjasta löytyi kaava 'Norah', jota silmämääräisesti muokkaamalla syntyi kevyt, haalean vaalea toppi. Ja kyllä - niin vaan tälläkin kertaa on todettava, että itse kun tekee, saa sellaisen kuin tulee haluaa. Tällaisia lisää! Kukkaisia, keveitä, iloisia, kesäisiä, täydellisiä kesävaatteita. Ja ilman kaupoissa kiertelyä!


22.3.2015

Itte tein ja kierrätin -kirja





Viime keväänä sai vinkin ideakilpailusta, jonka tee-se itse -bloggaaja Madam B.C. yhdessä Books on Demand GmbH:n kanssa blogissaan järjesti. Osallistuminen jäi viime tippaan - pari tuntia ennen kilpailuajan umpeutumista klikkasin pari ideaa ohjeineen matkaan, ja hetkeksi unohdin koko jutun. Kesän korvalla sain tiedon että molemmat ideani tulivat valituiksi kirjaan ja nyt keväällä pitelen kädessä omaa kappalettani tuoreesta tee-se-itse -kirjasta!

'Itte tein ja kierrätin' on Mariko Palomaan kierrätysaiheinen käsityökirja, joka sisältää lukuisia ekologisia ja kierrätyshenkisiä ideoita yksityiskohtaisine ohjeineen. Myös ideakilpailun kymmenen parasta löytyvät kansien välistä.






Ja mitäs minä tein? Joku saattaa ehkä muistaa korkkipannunalusen tai rullaverhokassin. Siellä ovat!

'Itte tein ja kierrätin' on hieno esimerkki siitä, että kierrätyshenkiset käsityöt ovat paljon muutakin kuin kahvipussipunontaa tai wc-paperirullahylsyaskartelua. Oli ilo ja kunnia saada olla mukana tällaisessa projektissa! Palkinnoksi sain kustannussopimuslahjakortin omaan kirjaan, kuten kaksi muutakin parhaaksi palkittua ideoijaa. Upea mahdollisuus, jota täytyy pureskella, punnita ja pohtia. Koskaan ei kannata sanoa 'ei koskaan', vaikka tällä hetkellä arki kovin hektistä ja vauhdikasta onkin. Katsotaan. 

'Itte tein ja kierrätin' on saatavilla useista nettikirjakaupoista, mm. BoD:n nettikaupasta.

8.3.2015

Duo college





Joskus kuvaaminen vaan lähtee lapasesta. Onneksi sentään ompeluissa pysyy joku roti! Harmaata ja vähän lisää harmaata. Kaava viivoittimella poikki, vaaleaa ylös, tummaa alas. Ajatuksissa oli vähän väljempi ja helmasta hiukan lyhyempi, mutta tulikin napakampi ja edelleen melko pitkä. Toimii, sillä pitkä on selkäkin. Ja koska paita on väljyyksiltään niukahko, ei siitä tullut kovin pahaa pötkylävaatetta, joksi rakas kanssaeläjäni monia omistamiani vaatekappaleita kutsuu. 

Kankaat ja resori Jyväskylän kangaskauppa. Jos en vielä tähän mennessä ole ollut aivan täysin vakuuttunut joustocollegen täydellisyydestä aikuisten vaatteissa, niin nyt olen. Peukku tälle! 

28.2.2015

Pieni konjakinvärinen olkalaukku






Kierrätettyä kauniin konjakkista, unelmanpehmeäksi kulunutta nahkaa ja tarkkaan varjeltua, käsin virkattua perintölakanan reunapitsiä. Lisäksi metallihampainen vetoketju, ja kaikki mitä tarvitaan, on tässä.



Laukku, jonne mahtuu kaikki tarpeellinen, eikä yhtään ylimääräistä. Sisällä muutama tasku ja lokerikko, jotta puhelin välttyisi naarmuilta ja pankkikortti ei sotkeutuisi avaimiin. Toimii pitsillä tai ilman, ja vanhat kulutuksen aiheuttamat jäljet tekevät siitä niin kovin kauniin. Kestosuosikki jo nyt!

15.2.2015

Siksak



Jumittaa. Inspraatiota ja innostusta löytyy jos johonkin suuntaan, puuhaa riittäisi vaikka muille jakaa. Toteutus kuitenkin jumittaa. Yksi iso ja inspiroiva tavoite on Project 333, jonka aion toteuttaa vielä tämän vuoden aikana. Sitä ennen pitäisi kuitenkin kartoittaa omaa pukeutumistaan, miettiä ja pohtia tarpeita, sitä, mitä vaatetukseltaan haluaa. Iso ja hankalaltakin tuntuva asia on työpukeutuminen - rentoa ja joustavaa on oltava, mutta samalla haluaisin jujua, mielenkiintoisuutta ja siisteyttä. Samalla olen valmis työntämään verkkarit, tuulipuvun housut sekä tavalliset hupparit ja  t-paidat roskikseen! Jos teillä lukijoilla on hyviä vinkkejä takataskussa etenkin housujen suhteen, kuulisin mielelläni lisää. Alan olla jo siinä määrin epätoivoinen, että pian marssin paikalliseen ketjuliikkeeseen ja hankin pelkkiä jumppatrikoolegginssejä työhousuiksi - eipähän tule polvipusseja, kulumaa tai edes haalistumia! Kuvassa näkyvät siksak-leggarit eivät varsinaisesti auta tilannetta pätkääkään, niin ihanat kuin ovatkin, mutta tulipahan ommeltua. Epätoivosta kielii myös ponnari, joka on vuosien jumittamisen jälkeen muuttanut niskasta takaraivolle. Miten niin nuhjuinen olo pitkän ja pimeän talven jälkeen?! 


14.2.2015

Ystäville





Ystäville. Lähelle ja kauas, uusille ja vanhoille, ikivanhoillekin, joiden kanssa on tunnettu aina. Meneville, syvällisille, hikisille, taiteellisille, ompeleville, nauraville, lapsellisille, pöhköille, kälysille, ymmärtäville, samassa jamassa oleville. Niille (ja teille!) kaikille rakkaille!

9.2.2015

Joka tytön must-have!



Kun on tarkka, tyylinsä tunteva ja määrätietoinen nuori neitokainen, pitää mukana kuljettaa kaikista tärkeimpiä tavaroita. Ja ne tärkeimmät tavarat, nehän voivat  lähes mitä tahansa ponnareista värikyniin, kivistä timanttikruunuun, eriparisukista (tietenkin, sehän on kuulemma nyt in!) wc-paperihylsyihin, käpyihin, kynsilakkoihin, teippimyttyihin tai vaikka lattialta kerättyihin langanpätkäkasoihin. Eikä mikä tahansa pussukka tietenkään sovi olalle keikkumaan, senhän nyt tietää jokainen nainen! Marjapuuronpunainen keinonahka ja leveä pitsi, ei ehkä se kaikista vakuuttavimmalta kuulostava yhdistelmä, mutta toimii. Niin on pienten neitokaisten maailma pelastettu, tärkeimmät tavarat tallessa ja mikä tärkeintä, kaunis laukku olalla. 

Kangas Eurokankaan palalaarista, pitsi Karnaluksilta Tallinnasta. 

6.2.2015

C-vitamiiniruiske



Hankin lähes pari vuotta sitten jossain mielenhäiriössä omaa paitaani varten appelsiinijoustofroteeta. Älkää käsittäkö väärin, kangas on aivan ihanaa, mutta ei aivan sitä mitä yleensä kannan ylläni. Oikeastaan todella kaukana siitä. Ompelukaan ei mennyt putkeen, ja niin liian niukka, kuuma ja värikylläinen paita jäi tilkkulaatikkoon odottamaan aikoja parempia. Nyt, pari vuotta myöhemmin, kankaansaksimisvimmassani pilkoin keskeneräisen tekeleen ja loput kankaanjämät kahdeksi mekkomittaiseksi perustunikaksi. Ylistäville sanoille ei ollut tulla loppua, kun neitoset saivat mekot ylleen. Onko välillä tosiaankin näin helppoa olla hyvä äiti?