Kun ajattelee käsillään, ne toimivat taukoamatta. Rypistävät, hipeltävät, rullaavat, taittavat, kiertävät, katkovat. Varsinkin, jos pitää seistä paikallaan ja odottaa, kuten nyt vaikka esimerkiksi ennen ryhmäliikuntatunnin alkamista.
Kun ennen jokaista jumppaa ajatuksissaan ryttää, rullaa, taittaa ja hiertää lappunsa lukukelvottomaksi, saa osakseen huvittuneita katseita. Ja kun sitä toistaa riittävän pitkään, saa pilke silmäkulmassa esitetyn ehdotuksen "sähän voisit tehdä noista lapuista seuraavaksi vaikka iltapuvun!". Bingo! Ehkei sentään iltapukua, mutta jos jotain kuitenkin..
Parin kuukauden ajan keräsin omat lappuni ryhmäliikuntatunneilta. Ostin kristallimuovia ja vetoketjun. Kristallimuovi toisessa ja kuittipaperille tulostetut laput toisessa kädessä mieleen juolahti kaukaisesti muovin ja kuittien yhteensopivuus, ja päätin varmuuden vuoksi kopioida kuitit tavalliselle tulostuspaperille. Laput ompelin yhteen kristallimuovin kanssa, jonka jälkeen kokosin ja vuoritin pussukan normaalisti. Nyt löytyy treenikassissakin meikkipussi, ja se jos mikä on takuuvarmasti mätsätty kuntokeskuksen väreihin ja omiin suosikkitunteihin!
PS. Arvatkaapa vaan oliko vaikeaa olla ryttäämättä, rullaamatta ja taittelematta tähän projektiin tulevia lappusia? Auts!