Mokasin jälleen olemalla liian nopea. Jotta tämän tuunauksen/entisöinnin/kunnostuksen todellinen luonne avautuisi, kuvitelkaa todella kellastunut mäntyinen pirtinpöydän penkki. Sellainen, jonka lakkaus hilseilee, jonka kantta parivuotias on käyttänyt autoratanaan, jonka jalkaa on käynyt koira maistamassa ja jonka istuinosan alapinnalle alakoululainen on raapustanut 'Ville <3'. Tämä oli Se Penkki.
Ostin penkin kirpputorilta parilla kympillä. Pitkään se siellä oli odotellutkin ottajaansa, eikä ostopäätöksen kanssa tarvinnut siis kiirehtiä. Penkki oli metrin mittainen ja liian iso suunnitelmaani, joten puutyökurssille mars!
Alkuperäinen ajatus oli (jälleen kerran) että teen tämän nopeasti ja helposti sivutyönä - niinpä niin. Purkaminen, hiominen ja istuinkannen sekä välipuun lyhentäminen kävivät helposti, mutta en tullut ajatelleeksi että myös kiinnitysruuveille pitää porata uudet reiät. Eikä pelkästään ruuveille, vaan myös niille holkeille joihin kierrettiin toisenlaiset ruuvit kuusiokoloavaimella. Näillekin lienee omat nimensä, oma sanavarasto on edelleen melko rajoittunut mitä tulee tekniseen työhön. Oli miten oli, urakasta selvittiin ja viimeistelyksi ennen kokoamistaan penkki sai ylleen kauniin valkoisen maalikerroksen.
Penkki löytää paikkansa lähitulevaisuudessa kodinhoitohuoneesta, kurasyöpön vierestä. Syy penkin lyhentämiseenkin löytyy siis sieltä - seinä jolle penkkiä kaavailen on 90 cm pitkä, joten penkki lyhennettiin 85 cm pituuteen.
Penkin yläpuolelle tein vielä yhden jo blogissakin tutuksi tulleen naulakon, johon haalarit ym. voi ripustaa roikkumaan. Toki meillä ns. "oikeakin" eteinen on, mutta kodinhoitohuone kuraeteisenä ei liene huono ratkaisu näin välikausina.