Joskus asiat vievät aikaa. Toisinaan jopa niin paljon, että voidaan puhua ikuisuusprojekteista. Suunnittelu, leikkaaminen, sommittelu, ompelu, tikkaaminen, viimeistely... Puhumattakaan (edelleen) puuttuvasta nettiyhteydestä. Tässä nämä nyt kuitenkin olisivat, ihanuudet!
Neitoset siirtyivät jokunen viikko sitten "isojen tyttöjen sänkyihin" nukkumaan. Uudet sängyt vaativat ilman muuta isommat päiväpeitot ylleen. Samanaikaisesti kangasvarastot kaipasivat kipeästi inventointia, joten tilkkupeitot syntyivät kierrätysajatuksella - uusia, vain peittoja varten hankittuja kankaita on vain muutamia, muut ovat kangaslaatikoiden aarteita.
Tilkkupeitto on rakennettu pitkistä suikaleista, joka helpotti sekä leikkaamista että kankaiden kohdistamista. Vuoreksi kumpaankin peittoon ompelin vanhan, iloisenvärisen lakanan ja sinisen peiton vanukin on vanha, pieneksi pesty ohut patjansuojus.
Yhtenäistä ilmettä peittoihin tuovat savunharmaaseen taittavat violetit raidat ja kanttaukset, ja aika kivasti peitot yhteen sopivatkin - reippaat ja herkät samaan aikaan.
Muistuipa jälleen mieleen sekin miksi tilkkuilu ei kaikessa pikkutarkkuudessaan ole ihan suurinta suosikkipuuhaani, onneksi lopputulos kuitenkin palkitsee vaivan ja saa tehdyn työmäärän tuntumaan erityisen tärkeältä.