Kerran mekkoihin opittuaan niistä tuntuu hankalalta päästää irti. Ja onhan kaksi mekkoa yhdelle naiselle aika vähän, vai mitä sanotte? Perhosmekosta lähtien mielessä on pyörinyt musta-valkoraidallinen trikoomekko, sellainen hieman sporttisempi tapaus. Mistään ei kuitenkaan löytynyt raidallista -siis oikeasti jättiraidallista- trikoota, joten sellaista oli tehtävä itse. Ostin Kestovaippakaupasta hieman napakampaa valkoista ja mustaa jerseytä, ja ompelin niistä oman raitakankaan. Kun kangas oli valmis, loppu syntyi tutulla kaavalla kuin itsestään. Tykkään jättikokoisesta, kahden erilevyisen raidan kankaasta hurjasti ja mielessä olisi jos jonkinlaista vaatetta johon raitaa voisi käyttää. Harmi ettei sellaista saa mistään (vinkkinä kangaskauppiaille!), ei tuo yhteensaumurointi ihan ongelmatonta kuitenkaan ollut ja käytettävyyskin selvinnee vasta toistuvissa pesuissa.
PS. Äitini on joskus tokaissut että ihminen on aikuinen vasta kun polvet eivät ole joka kesä ruvella. Kuten kuvista voidaan -jälleen kerran- todeta, kinttuni ovat tänäkin kesänä siinä kunnossa ettei aikuisuus taida olla tämänkään vuoden riesa, mikäli tokaisua on uskominen. ;)