Sivut

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Keppihepat






Joskus sitä joutuu astumaan epämukavuusalueelleen. Tekemään flunssassa puolikuntoisena ajatus hukassa käsitöitä, jotta saisi lapset viihtymään ja välineet uuteen pitkäaikaiseen leikkiin. Ja mikä vaikeinta, luovuttamaan keskeneräiset työt käsistään tietäen että viimeistely todellakin jää tekemättä, ja että jos haluaa dokumentoida tekosensa, blogiin on kuvattava raakileita.

Keppihepat syntyivät villasukista jotka neitoset täyttivät vanhan tyynyn vanulla. Korvat on virkattu jämälangoista, samoin harja jonka pujottelin neuloksen läpi. Suitsien oikeaoppisuudesta ei ole aavistustakaan, asiansa tuntuvat kuitenkin hyvin ajavan. Hevosjutuista olen muutenkin ihan pihalla, mutta onneksi neitoset opettavat. Mistä nämä alle 3-vuotiaat sitten tietonsa ovat saaneet, sitä sopii ihmetellä..

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vähänhän ne on tuollaisia varsoja vielä, mutta ehkä niistä vielä kunnon ravureita kehittyy.. tai sitten niitä Prinsessa Rohkeiden ratsukoita! ;)

      Poista
  2. Millä kiinnität harjanvarren sukkaan? Ihania nuo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyöritin varren päähän n. tennispallon kokoisen kasan ilmastointiteippiä, ja tungin varren tuppoineen sukanvarteen tiiviisti vanun sekaan. Lopuksi kiristin kolminkertaisella villalangalla sukan suun suppuun ja pyöritin monta kierrosta päälle. Hyvin tuntui "lukittuvan" paikoilleen, nähtäväksi jää miten viritys kestää kaikista kovimmat leikit. :)

      Poista
  3. Mistä kohtaa kepparit ovat kesken? Näyttävät aivan valmiilta kirmaamaan keväthangille. Ihhahhaa, ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli haaveissa tehdä noihin applikaatioita ja suunnittelin virkkaavani vielä mm. kulmakarvat, mutta se jäi.. Toisaalta, ne on tosi perinteiset tällaisenaan. :)

      Poista
  4. Voi ihanaa, vanha kunnon keppihevonen! Pitääkin tehdä moinen, kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin unohtanut kepparit kokonaan, mutta sitten neitokaiset vaihtoivat hoitopaikkaa ja uudesta paikasta löytyi keppiheppoja enemmänkin. Pitihän sellaiset sitten kotiinkin saada. :)

      Poista