Sivut

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Mitä tulikaan tehtyä?

Selailin aikani kuluksi blogin postauksia taaksepäin ja fiilistelin mitä kaikkea tulikaan kuluneena vuonna tehtyä. Sitten höyrähdin, latasin koneelle kuvankäsittelyohjelman ja tein kuvakoosteen teidänkin riemuksenne.


Tammikuu



Helmikuu



Maaliskuu



Huhtikuu



Toukokuu



Kesäkuu



Heinäkuu



Elokuu



Syyskuu



Lokakuu



Marraskuu




Joulukuu




Vaikka omasta mielestä ajoittain tuntuikin siltä, että aikapula vaivasi ja aikaansaannokset jäivät tänä vuonna edellisvuotta vähäisemmiksi, kuvakollaasi todistelee kuitenkin muuta. Tiivistyksen myötä on myös kiva huomata kehitys jota vuoden mittaan on niin käsityö- kuin dokumentointirintamallakin tapahtunut. Tästä on mahtavaa jatkaa kohti uutta käsityövuotta! Ensi vuonna tiedossa on ainakin jotain ihan uutta matonkuteista, painimista sahan ja laudankappaleiden kanssa, betonia ja ennen kaikkea ankaraa tarvikevarastojen pienentämistä.

Ihanaa on myös ollut huomata kuinka blogi on hiljalleen kasvanut vuorovaikutteiseksi - kiitos siitä kuuluu teille ihanille, jotka täällä piipahtelette ja toisinaan jotain nasevaa tokaisettekin. Kiitos! :) Ensi vuoteen!


perjantai 28. joulukuuta 2012

Tupsupipot



Lomalla mieli lepää, kädet eivät. Pitkästä aikaa tartuin virkkuukoukkuun ja kävin jämälankojen kimppuun.





Vuorokaudessa virkkasin pipot neitosille. Värit on valittu yhteensopiviksi talvihaalareihin ja viimeistelyksi virkkasin pallot tupsuiksi. Pirteät pienet skeittaajapiposet - mulle tulee aina virkatuista myssyistä mieleen ne pojat, jotka onnistuivat tekemään perinteisestä käsityöstä hienon bisneksen. :)

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulupaketit


Tänä jouluna tonttulinjaltani putkahteli tällaisia paketteja. Paperinaru ja voimapaperi jo pitkään mukana paketoinneissa kulkeneena, kakkupaperit ja tagit hieman uudempina tuttavuuksina. Ja värit - ei punaista eikä pukkeja, mutta kyllä näissä ehkä hyvällä tahdolla ripauksen joulua näkee. Hopeisissa nyt ainakin!

Kaunista joulua kaikille lukijoille ja täällä piipahtaville!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Helmisydämet



Pikainen joulukoriste - rautalankaan pujotellut helmet. Vanha juttu tämäkin, ja omallakin 'to do' -listalla jo viime vuodesta. Kuuseen, kranssiin, ovenkahvaan...




... tai vaikka kukkaruukkuun. Ja mikä parasta, tämäkin luettaneen kausikoristeeksi joulukoristeen sijaan.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Puutontut



Kukaan itseäänkunnioitava hamstraaja ei heitä pois mitään mitä voi vielä tulevaisuudessa hyödyntää. Esimerkkinä tällaisista jemmattavista asioista ovat viime talvena puutöissä tehdyistä heinäseiväs-tikapuista jäljelle jääneet palikat. Kahdesti nämä palikat (ja seipäät) ovat saaneet mukana muuttaa, mutta eipäs mennyt sekään hukkaan!




Askarreltiin nimittäin kärkipalikoista neitosten kanssa puutontut. Rajasin maalattavan alueen ilmastointiteipillä, neidit sutivat maalia. Maalin kuivuttua rapsin teipit pois ja tontut saivat nenät puuhelmistä. Yksinkertaista ja nopeaa.



sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Ovikranssi



Pikainen sunnuntai-iltapäivän askartelu on alunperin ulko-oveen suunniteltu kranssi. Tämä on siinä rajoilla onko itse tehty mitään koko komeudesta, sillä kranssi on Sinellistä, nauhat ompelulaatikon kätköistä, nappi kierrätetty ja puinen sydän jostain sekatavaraliikkeestä aikanaan ostettu. Nyt ainoastaan sommittelin kokonaisuuden kasaan, liimasin osat kuumaliimalla toisiinsa ja nostin komeuden lipaston päälle odottamaan ulko-oveen pääsyä. Taitaa kuitenkin kranssi jäädä joulun ajaksi siihen, sillä a) en kuitenkaan jaksa lyödä naulaa oveen ja b) kranssi sopii lipaston päälle hienosti hyasinttien ja tuikkujen viereen nököttämään. Olkoon. Sitä paitsi mulla on jo uusi hieno idea uudesta ovikranssista odottamassa toteutustaan!


lauantai 15. joulukuuta 2012

Pitsilumihiutaleet



Lumen ja pakkasten myötä ikkunatkin saivat omat lumihiutaleensa. Nämä hiutaleet ovat kierrätystä parhaimmillaan; pitsiliinat ovat muihin tarpeisiini soveltumattomista isoista liinoista irroitettuja pieniä ympyröitä, koristeluun käytetyt muovihelmet ja -kristallit puolestaan purettu vanhoista käyttämättä jääneistä kaulakoruista. Pitsiliinojen kovettamiseen käytin pitkän selvittelyn jälkeen Paverpolia, jolla lopputuloksesta tulikin oikein hyvä - reikiin ei jäänyt liima - tms. seosta ja kellastumisen vaaraa ei sillä tärkätessä ole kuten vesi-sokeri -liuosta käytettäessä olisi.




Harmikseni lumihiutaleet ovat tosi hankalia kuvata ikkunassa vastavaloon, joten joudutte tyytymään näihin lavastuksiin. Voin silti hyvällä omallatunnolla hehkuttaa näiden olevan vielä kauniimpia luonnossa, roikkuessaan ikkunoissa pienissä ryhmissään. Onneksi nyt on päätetty jouluvalojen nimikkeen muuttamisesta kausivaloiksi, joten voisin minäkin nimittää nämä potentiaaliset joulukoristeet kausikoristeiksi, ja riiputtaa niitä ikkunassa huhtikuuhun saakka!

torstai 13. joulukuuta 2012

Silkkimassakoristeet



Neitoset saivat eräänä aamuna Tontun Tupa -joulukalenteristaan paketillisen silkkimassaa. Vähän kuin askartelumassaa, mutta huomattavasti kevyempää ja normaalissa huoneilmassa kuivuvaa.  Ja tahmean tarttuvaista!


Sitä kaulittiin, kuvioitiin ja painettiin..


.. ja saatiin aikaiseksi lähes paperisen keveitä sydämiä, palloja, tähtiä ja enkeleitä. Massan kuivuttua lisäsin ripustusnarut ja helmet. Näitä lähti joulukortin sijaan jouluisina tervehdyksinä, omaan kuuseenkin jätin muutaman ripustettavaksi.




Kaikesta tahmeudestaan huolimatta tykkäsin massan muovailtavuudesta – hyvin pehmeää pienenkin muovailijan käteen ja valmiit kuivat koristeet ovat tosi keveitä. Massaa voi kuivuttuaan myös maalata. Tämän materiaalin pariin istahdan varmasti toisenkin kerran!

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Perhosvalaisin

Blogiseikkailijoille tämä on jo vanha juttu, mutta lankesinpa siihen minäkin. Vai voiko joku väittää että olisi pystynyt ohittamaan näin potentiaalisen tuunauskohteen, joka oli tarjolla puoli-ilmaiseksi? En minä ainakaan!






Kyseessä on siis vanha lastenhuoneen lamppu virttyneellä johdolla ja aikansa kangaspäällysteellä roikkuvine pelleineen. Toisinsanoen aivan kamala viritys, mutta hintaakin vain 3 e.




Pikainen kurkistus rakenteisiin osoitti metallikehikon olevan priimassa kunnossa, joten riitti kun poistin kangasosan ja roikkuvan pellen, ja uusin sähköjohdon lamppuineen. Leikkurilla leikatut perhoset lennähtivät lampun kehälle ihmettelemään ja tuomaan keveitä heijastuksia seinille.




Yksinkertainen, ääriviivapiirteinen lamppu sopii lastenhuoneeseen itseasiassa todella hyvin, sillä tapettikin on valkoisella viivapiirroksella kuvioitua. Hento ja kevyt, mutta kuitenkin ilmeikäs. Ja edullinen! Jos kyllästyttää, kiertoon vaan!


Ja tästähän tosiaan lähdettiin, aika komea vai mitä? Kuka muistaa nämä lamput 80-90 -luvulta?

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Adventtikynttilät


Nopea ja yksinkertainen adventtikynttelikkö syntyi meillä näin - kauppareissulta koriin neljä pöytäkynttilää, ompelutarvikelaatikosta neljää erilaista Tilda-nauhaa kynttilöiden ympärille, nauhojen kiinnitys kirppikseltä ostetuilla kynttilään tarkoitetuilla numeroilla ja kynttilät palamattomalle alustalle. Jouluvaloja etsiessä käsiin osui vielä tuo metallinen pieni lumihiutale, joka pääsi joukkoon.



Valoisaa joulunodotusta!


torstai 6. joulukuuta 2012

Lankkupöytä



Olohuone on ollut pitkään ilman sohvapöytää. Oikeastaan pakostakin, sillä kaikki aiemmat kodit ovat olleet suhteellisen pieniä ja neitosten vallattua leluillaan ja tavaroillaan enenevissä määrin tilaa taloudestamme, joidenkin asioiden oli vain siirryttävä ja tehtävä osaltaan tilaa. Mutta nyt, nyt se on jälleen täällä! 



Lankkupöytä on erityisen rakas - se on haave umpipuisesta, itse tehdystä kalusteesta, jossa olisi särmää ja luonnetta. Sillä on myös tarina. Sen lankut ovat osa telineitä, jotka ovat olleet pystyssä ympäri kotiamme sen rakennusvaiheessa. Talon valmistuttua telineet purettiin polttopuukasaan, josta kävin nappaamassa parhaat pätkät päältä. Kaikki eri levyisiä, ja juuri siksi aivan ihania. Hioin ja vahasin, ruuvasin kasaan ja kiinnitin teollisuuspyörät alle.




Rakas kanssaeläjäni pyöritteli pitkään päätään, varmisteli moneen kertaan olenko ihan tosissani. Että vain 18 cm korkea sohvapöytä? Että teollisuuspyörät?! Onneksi miehen ystävä oli tokaissut nasevasti: "Kuule, ei meidän tarttekaan ymmärtää, me ei olla taiteilijoita!"

Psst! Kuka muistaa ison pitsimaton?

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Tilkkupäiväpeitot

Joskus asiat vievät aikaa. Toisinaan jopa niin paljon, että voidaan puhua ikuisuusprojekteista. Suunnittelu, leikkaaminen, sommittelu, ompelu, tikkaaminen, viimeistely... Puhumattakaan (edelleen) puuttuvasta nettiyhteydestä. Tässä nämä nyt kuitenkin olisivat, ihanuudet!



Neitoset siirtyivät jokunen viikko sitten "isojen tyttöjen sänkyihin" nukkumaan. Uudet sängyt vaativat ilman muuta isommat päiväpeitot ylleen. Samanaikaisesti kangasvarastot kaipasivat kipeästi inventointia, joten tilkkupeitot syntyivät kierrätysajatuksella - uusia, vain peittoja varten hankittuja kankaita on vain muutamia, muut ovat kangaslaatikoiden aarteita.



Tilkkupeitto on rakennettu pitkistä suikaleista, joka helpotti sekä leikkaamista että kankaiden kohdistamista. Vuoreksi kumpaankin peittoon ompelin vanhan, iloisenvärisen lakanan ja sinisen peiton vanukin on vanha, pieneksi pesty ohut patjansuojus.



Yhtenäistä ilmettä peittoihin tuovat savunharmaaseen taittavat violetit raidat ja kanttaukset, ja aika kivasti peitot yhteen sopivatkin - reippaat ja herkät samaan aikaan.

Muistuipa jälleen mieleen sekin miksi tilkkuilu ei kaikessa pikkutarkkuudessaan ole ihan suurinta suosikkipuuhaani, onneksi lopputulos kuitenkin palkitsee vaivan ja saa tehdyn työmäärän tuntumaan erityisen tärkeältä.