"Äiti, ommellaan pipo!"

Eräänä päivänä tyttösten heräillessä päikkäreiltä kyselin mitä haluaisivat tehdä. Vastaus tuli kuuluvasti kirkkaalla äänellä: "Äiti, ommellaan! Ommellaan pipo!" Ja mehän ommeltiin!

Kaksivuotiaan keskittymiskyky voi venyä uskomattomiin mittoihin tekemisen ollessa mieluista. Neitoset seurasivat tarkasti vierestä kaavan piirtämistä, kankaiden leikkuuta ja -mikä parasta- pääsivät ommeltaessa syliin "ompelemaan". Kankaaksi valitsivat tietenkin Taikametsää, sitä "ihanan pehmeää kangasta".



Illalla talon hiljennyttyä ompelin pipon sivuun rusetit ja napit somisteeksi. Näillä kelpaa viilettää viilenevässä syyssäässä!

2-vuotiaalle

Kaksivuotias nappisilmäinen kummityttö löysi synttäripaketistaan Mekkotehtaan Katariina-kaavalla tehdyn mekon. Kokoa mekolla on 92/98 cm, helmaa pidensin alkuperäiseen verrattuna jotta mekon käyttöikä venyisi. Kangas on löytö Eurokankaan palalaarista, jälleen kerran.

Koska hieno neito tarvitsee ehdottomasti myös käsilaukun, ompelin sellaisen. Mekkotehtaan kaavoja tämäkin. Olkahihnaan laitoin säätövaraa neppareilla, joten laukku on sopiva olalle jo nyt ja tarvittaessa vielä vuoden-parin päästäkin. Laukun kangas on peräisin kirppikseltä löydetystä parin euron vauvojen finecord-samettimekosta. Järkevää tai ei, mutta kun kankaan näin ei paluuta enää ollut! Vasta jälkikäteen tulin ajatelleeksi että minä oon näköjään vähän tällainen lasten silmissä "tyhmä aikuinen" joka tykkää kiikuttaa pehmeitä paketteja, mutta toivottavasti tulevat edes tarpeeseen... :)

Sukellus sohvalle!

Se on syksy, ja tuttuun tapaan harmahtavat värit hiipivät meillekin. Kirkkaan keväiset tyynynpäälliset pääsivät talviunille ja ompelin kasan uusia päällisiä, yhden kokonaan uuden pyöreän tyynynkin.

Tutulla ja turvallisella reseptillä mennään - vanhaa ja uutta, seassa pitsinauhaa ja -liinoja sekä kasa vanhoja nappeja. Tyynynpäälliset on ommeltu omalla parhaaksi havaitulla tavalla vanhoihin sisustustyynyihin sopiviksi. Löytyy nappikiinnitystä ja vetskaria, pyöreästä tyynystä muutama nepparikin. Pyöreän tyynyn kaava on oma sovellus sekin. Pyöreä tyyny on niellyt sisäänsä kaksi tavallista 45 x 45 cm sisustustyynyä, ja on halkaisijaltaan reilut 40 cm.

Ja ompelukone surraisi lisää, kunhan muilta kiireiltäni ehtisin eteen istahtamaan..

Huivi

Huiveja ei voi koskaan olla liikaa! Nappasin tämän kankaan mukaani Eurokankaan palalaarista nimenomaan huiviksi. Väri ja kuosi on kuitenkin niin ihana, että ennen huivin ompelua napsin muutamat suikaleet kangaspalan reunasta tereiksi pallotuolin päälliseen ja sohvatyynyyn (siitä lisää myöhemmin). Tiedetään, tere pitäisi oikeaoppisesti ommella täysvinoon leikatusta kaitaleesta, mutta en kertakaikkiaan raaskinut pilkkoa huivikangastani yhtään enempää kuin oli pakko!

Ajatus oli ommella tuubihuivi, mutta päädyin kuitenkin kolmiohuiviin - joka on siis yksinkertaisimmillaan neliö, jonka vastakkaiset reunat ovat hulpiot ja ainoastaan ala- ja yläreuna on huoliteltu päärmeellä. Ja taipuuhan tämä valetuubiksikin kuten ylin kuva osoittaa!

Taikametsän Andji

Kun tilasin Andji -takkikaavan Shelbystä, oli mielessäni ajatus. Aiemmin ompelemani fleecetakki oli koeversio tätä ihanuutta varten. Käyttökelpoinen sekin toki, mutta The Takki valmistuisi Taikametsä -joustofroteesta.

Ja siinä se on! Kaava samainen Andji, koko 36. Tässäkin hupparissa on etukappaleella taskut, ja kiristysnyöri sekä helmassa että hupussa. Hupun vuoritin ohuella viskoositrikoolla. Materiaalina vieroksuin joustofroteeta, enkä riemusta kiljunut kun kankaan teettämisprosessissa kangaslaaduksi äänestettiin joustofrotee. Tyydyin kohtalooni ja päätin pärjätä asian kanssa - ja yllätyin! Tämähän on ihanaa! Pehmeää ja napakkaa samaan aikaan, helppoa ommella ja hengittävää.

Päivän koekäytön jälkeen täytyy todeta että näitä huppareita ja takkeja tullaan vielä blogissani näkemään. Pieni huilitauko takkiompelusta on kuitenkin paikallaan, mutta sillä välin vinkatkaa suosituksia mistä löytäisin lisää yhtä laadukasta joustista!

Ai niin.. Löytyyhän sieltä taas se oma "merkkikin".

PS. Että mikä Taikametsä? Kirjoitin lyhyen tarinan kankaasta ja sen synnystä fleecetakkipostaukseen.

Pitsilinnut

Meillä harrastetaan metsästystä. Tai siis rakas kanssaeläjäni harrastaa. Tähän liittyen olisi kuulemma hienoa saada takan päälle nököttämään komea täytetty lintu. Jaa, mitäs me asiaan keksittäis..

Sehän on lintu! Korea pitsilintu, nököttää yksinäisenä orrellaan.

Oh, mikäs se tuolla on?

Mikäs sinä olet miehiäsi?

Kaksin aina kaunihimpi. <3

Pitsilintujen kankaat ovat Tildaa ja Eurokankaan palalaarilöytö, pitsiliinat käytettyjä lahjoituksena saatuja. Kaava on oma.

Tarjotessani lintuja takan päälle sain osakseni huvittuneita hymähdyksiä, mutta onneksi neitoset adoptoivat linnut rutistuksiinsa silmänräpäyksessä. "Äiti, minä lakastan lintua hiiveesti! Näiiiin paaajon!"

Tunnustuksia

Tunnustusten saaminen on aina yhtä hämmentävää. Tällä kertaa minua ilahduttivat KahviKaneli ja Starly. Kiitos!


Tunnustuksen säännöt kuuluvat näin:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tämän sinulle myönsi.
2. Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.


KahviKanelin blogista tuli kaupan päällisinä toinenkin tunnustus, jossa tunnustuksen saajan pitää kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa ja lähettää tunnustus edelleen kahdeksalle muulle bloggaajalle. Vastaavan tunnustuksen olen saanut aiemminkin, mutta koska olen tosi huono keksimään paljastuksia, olen vitkutellessani kadottanut koko tunnustuksen. Anteeksi kovasti! Korvataan hävitys ja unohdus nyt näillä tarkkaan harkituilla lipsautuksilla:


1. Muistini on hyvä; terävä ja lyhyt.
2. Olen äärimmäisen aamu-uninen ja hidas aamuisin.
3. Salaisia paheitani ovat rap ja reggae.
4. Ihannoin siisteyttä ja järjestystä. Ja nimenomaan sellaista siisteyttä, joka ulottuu myös komeroihin, mappeihin, lusikkalaatikkoon ja kierrätykseen menevien sanomalehtien pinoon. Harmikseni olen itse äärimmäisen huono ylläpitämään sellaista.
5. Hamstraan käytettyä puutavaraa - lautoja, lankkuja, rimoja. Eihän sitä tiedä jos niitä vaikka tarvitsee joskus?!
6. Haluaisin osata juoda kahvin sijaan teetä. Pyrin säännöllisesti vähentämään kahvinjuontiani sen lopettamisen toivossa, mutta aina sorrun takaisin höyryävän lämpöisen, täyteläisen tuoksuisen kahvikupin ääreen.
7. Olen perfektionisti värisävyjen ja niiden yhteensopivuuksien suhteen.
8. Flunssan iskiessä minulta karkaa ensimmäisenä ääni. Rakkaan kanssaeläjän mielestä ajoittain ehkä hyväkin asia..?


Oikaisen ohjeissa nyt hieman ja laitan tunnustukset eteenpäin viiteen blogiin. Saajat saavat itse päättää kumman tunnustuksen ottavat käsittelyynsä, toki vastaamatta voi myös jättää. En pahastu. :) Tiedän, että tunnustukset jakavat mielipiteitä ja itsekin edelleen kypsyttelen omaa suhtautumistani niihin. Plussaa kuitenkin se, että tunnustusten kautta olen löytänyt monta uutta ihanaa blogia, joten käykääpä te vuorostanne kurkkaamassa näitä:

eilen tein

SOL 13

Kotomo

Mintun maku

Unikuun terapiahuone

Aurinkomekot Taikametsästä

Joskus ompeleminenkin täytyy tehdä kantapään kautta. Mennä takapuoli edellä puuhun, ja mitä näitä vertauksia onkaan. Pääasia kuitenkin on että ihanasta Taikametsä-joustofroteesta tehdyt liivimekot ovat nyt tässä, valmiina ja tyttösten rakastamina.

Niin paljon kuin itse karsastankin kivojen vaatteiden äärellä lausahdusta "kaava on oma muokkaus siitä-ja-siitä-kaavasta", totean nyt itse saman - mekkojen kaava on muokkaus peruspaidasta, johon tein nappilistan Krimskramsyn ohjeella, jonka helmaa levensin mekkoleveyteen ja pidensin polvimittaiseksi saakka. Mekot ovat suurinpiirtein kokoa 98/104 cm.

Purkamista, uudelleenompelemista, purkamista, korjaamista, jälleen ompelemista ja purkamista riitti, välillä uskokin loppui, mutta sitkeästi väsäsin mekot valmiiksi. Resorikanttaukset ja nepparien kiinnittäminen eivät lukeudu vahvuuksiini ja jos kyse olisi ollut mistä tahansa muusta kankaasta, nämä mekot koristaisivat nyt tilkkulaatikkoa.

Että mikä tämä hehkutettu kangas sitten oikein on? Osalle tarina ompeluun hurahtaneiden Facebook-ryhmästä nimeltä 'Ompeluelämää' on tuttu, mutta niille jotka tarinaa eivät vielä tunne; 'Ompeluelämää' -ryhmä on kuin maailman paras kässänope. Kysy mitä tahansa, vastauksen saat heti. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan ja apu kinkkisimpiinkin ongelmiin (myös ompeluaiheen ulkopuolelta ihan yleiseen elämänhallintaan asti) löytyy vaikka keskellä yötä. Tämän kyseisen ryhmän aktiiviset ompelijattaret päättivät yhtenä tempauksena muiden joukossa teettää oman kankaansa. Taikametsä on se kangas. Kiitos te puuhakkaat!

PS. Keltainen Taikametsä oli jo ennakkoon loppuunmyyty, mutta vastaavaa kuosia saa harmaana jerseynä Käpyseltä.

Jääkaappimagneetit

Joskus inspiraatioon ei tarvita kuin häivähdys ajatuksesta. Niin kävi tänään.

Ompelulaatikkoa siivotessani löysin kirpputorilta ostetun kahvilusikan ja pienen haarukan. Alunperin nämä on ostettu osaksi taulua jota ei koskaan lopulta tehty. Samasta ompelulaatikosta löytyi supermagneetteja..



.. ja niin sai jääkaappi kylkeensä uudet magneetit. Vitsi, tykkään!

Keskeneräisyyksiä on pöydällä kasapäin mutta intoa viimeistelyyn ja korjailuihin hyvin niukasti. Mikä siinä on että asioiden alkaessa mennä pieleen ei epäonnistumisten kierrettä saa katkaistua? Niin mulla on nyt käynyt mitä tulee käsitöihin. Oiskohan loman aika? Äh, en malttaisi kuitenkaan. ;)