19.2.2012

Laatikkoajattelua



Jo kauan ennen puutyökurssin alkua olin etsinyt kahta sopivankokoista laatikkoa tyttöjen säästettäville vauvatavaroille. Aluksi etsin pahvilaatikoita mutta kun sopivia ei löytynyt, laajentui haku koskemaan myös puu- ja muovilaatikoita. Vaan ei löytynyt edelleenkään, tai jos joku sopivahko sattui silmiin, oli hinta pöyristyttävä. Sisuunnuin, ja päätin tehdä laatikot itse.

Suunnittelin tekeväni laatikot helposti ja nopeasti, mittojen mukaan kuusi erilaista palaa toisiinsa kiinni ja väliin yhdet saranat. Eihän se nyt vaikeaa voi olla? No, kuten jo aiemminkin puutyökurssilla on tullut todettua, asiat voi tehdä monella tavalla. Tällä(kin) kertaa opettaja haastoi tekemään työn kunnialla upotettua pohjaa ja jiiriin sahattuja nurkkia myöten.




Ja oikeassahan se oli - onhan näitä nyt kiva katsella kun on viimeisen päälle siistit nurkatkin. Kokoa laatikoilla on 30 x 30 x 20 cm. Viimeistelin maalatut laatikot valkoisiksi maalatuilla chipboard-kirjaimilla. Nyt on tutit, kengät, ekat bodyt, kirjat yms. hyvässä tallessa!

16.2.2012

Köynnös

Tässä vaiheessa lienee asiallista varoittaa teitä - tämä postaus sisältää paljon kuvia ja onnistumisen riemua! Joku sanoisi että ehkä liikaakin, mutta sallittakoon se tällä kertaa. Ensi kerralla lupaan pysyä paremmin ruodussa! Olkaa hyvät; Köynnös.




Köynnös-valaisin sai alkunsa maailman ihanimman, Tord Boontjen Midsummer Light -valaisimen ihailusta ja Parolan aseman tsi- ideasta tehdä valaisin tyhjistä pantittomista tölkeistä. Kuten ohjeessa, leikkelin pantittomat huuhdellut tölkit levyiksi ja levyt edelleen eri kokoisiksi lehdiksi. Kivaa puuhaa tv:tä katsellessa, mitä nyt sormet olivat välillä kovilla homman levitessä ja suunnitelmien suurentuessa. Kun lehtiä oli kasassa muutama sata, naputtelin niihin reiät vasaralla ja pienellä naulalla. Punoin lehdet rautalankaan ja muodostin yksittäisistä oksista köynnöksiä. Eläväistä valaisinta tavoitellen käytin punontaan sekä paksumpaa että ohuempaa rautalankaa. Se osoittautuikin viisaaksi ratkaisuksi, sillä valaisinta kasatessa oksat pysyvät hienosti asetelluilla paikoillaan kun seassa on selkeästi jäykempiä köynnöksiä höyhenenkevyiden oksien seassa.






Kun tarvittava määrä oksia oli kasassa, ne oli tarkoitus spraymaalata. Ohjetta seuraillen odotin kevyttä ja hauskaa työvaihetta, mutta todellisuus valkeni hieman toisenlaiseksi. Spraymaali jota käytin (tai itse asiassa mikään niistä kolmesta, pari erilaista perussprayta ja automaalaukseen käytettävä akryylispray) ei pysynyt kiiltäväksi maalatun ja/tai lakatun tölkin ulkopinnalla, vaan helmeili kauniisti sadeveden tavoin pois pinnalta. Argh. Lopulta päädyin maalaamaan lehdet yksitellen käsin valkoisiksi akryylimaalilla ja lopuksi suhautin jokaisen oksan pariin otteeseen spraymaalilla. Olipahan homma, mutta se kannatti...





.. sillä onhan se kaunis! Päivänvalossa herkkä ja kevyt, illalla valon ollessa päällä huomattavasti dramaattisempi.





Valmiit maalatut oksat kieputtelin valaisinjohdon ympärille, jossa ne muodostavat ikäänkuin renkaan jonka varassa koko komeus lepää polttimon ympärillä. Ihana, ihana, ihana! Eikä tämän itsetehdyn valaisimen ihanuutta himmennä lainkaan postissa meille vihdoin kotiutunut Midsummer Lightkaan - nämä ovat pikemminkin kuin pienempi sisko ja sen isompi sisarus.




Tällaisina hetkinä todella tuntuu siltä, että vaikka käsitöiden tekeminen on välillä hermoja raastavaa ja stressaavaakin puuhaa, niin kyllä se kaikki vaiva on ehdottomasti näkemisen arvoista. Onnea on ajatella käsiensä kautta!

9.2.2012

Oppitunti sitkeydestä

Aloitin yhtään liioittelematta erään 'sisustuksellisen yksityiskohdan' näpertämisen pari kuukautta sitten. Leikkelin kymmeniä tyhjiä pantittomia tölkkejä suikaleiksi, kivaa puuhaa tv:n katselemisen ohessa. Useamman illan leikkelemisen jälkeen sormenpäät alkoivat halkeilla, mutta se nyt kuuluu asiaan kun tehdään tosihommia! Kun suikaleita oli kasassa jokunen sata, aloin punoa suikaleista ja metallilangasta köynnöksiä. Sekin rentouttavaa puuhaa tv:tä katsellessa ja päikkäriaikaan rentoutuessa. Siinäkin puuhassa vierähti useita iltoja, viikkoja. Sormenpäät olivat -edelleen- koppurat ja haavoilla. Kunnes päästiin spraymaalausvaiheeseen!


Eipä tullut mieleen, ettei spraymaali tartu kovin hyvin lakatun/kiiltäväksi ja kovaksi maalatun tölkin pintaan, vaan helmeilee ja liukuu kauniisti pois maalattavalta pinnalta. Argh. Sivellin siis käteen ja pohjamaalaamaan yksitellen kaikki ne pari sataa suikaletta akryylimaalilla, jonka jälkeen uusi yritys spraymaalin kanssa. Nyt näyttää onnistavan jo paremmin.


Melkoinen työ on vielä edessä, mutta tästä tulee huikaisevan kaunis!

2.2.2012

Maalaisromantiikkaa


Olen hurahtanut heinäseipäisiin. Syystä en ole ihan päässyt vielä perille, mutta arvelisin että asialla on jotain tekemistä lapsuudessa mökillä vietettyjen kesien kanssa. Jo ennen puutyökurssin alkua olin päättänyt että kurssilla on pakko saada tehtyä seinäseiväs-tikapuut, oli seipäiden löytyminen sitten kuinka kiven alla tahansa. Ja tikapuut on pakko saada sisätiloihin kivaksi yksityiskohdaksi, vaikka asiasta joutuisi kuinka keskustelemaan rakkaan kanssaeläjän kanssa. ;)


Itse tikapuut olivat helpohkot ja suht nopeat nikkaroida. Heinäseipäiden ronski luonne antaa anteeksi mittaheitot ja toinen hieman vinoon ruuvattu pystypuukin on vain sympaattinen. Keksisin näille monen monta käyttötapaa, tunnelmalliset vaikka olohuoneessa takan vieressä tai käytännölliset kylpyhuoneessa pyyhkeiden säilytyksessä..


.. mutta todellisuus taitaa muotoutua toisenlaiseksi! 


Ihanat joka tapauksessa, ja vaikka ikääkin seipäillä on kymmeniä ja taas kymmeniä vuosia, ovat ne aivan priimakuntoiset!

PS. Otsikosta huolimatta maalaisromanttinen kuulostaa korviini jotenkin vieraalta ja kankealta, termissä romuromanttinen on paljon enemmän minua.. ;)